maanantai, 16. tammikuu 2012

Oulun Pikku Topi

Oulun Topi –70 luvun lopulla?

Perjantai-illan ”ravintola-reissu” alkoi Kempeleen puutarhakoululta. Paula ja Terttu pyysivät mukaansa ja tarkoitus oli, että tulisin heidän kanssaan poiskin. Olimme arkivaatteissa, ilman tarkoitusta iskeä iltaseuraa. Jostain syytä mielikuvissani on vieläkin näkemys, että pyyntöä edelsi erikoinen keskustelu, jonka sisältönä olivat kysymykset perheeni varallisuudesta sekä kuvauksista oululaisesta sutenööritoiminnasta (tai tämä sutari-keskustelu käytiin vasta myöhemmin, jonka takia minulle jäi kuva, että Oulun Pikku Topi ja Torivoro olivat sutimiehiä)

Emme menneet tavalliseen ravintolaan. Minulle selitettiin, että koska ravintola oli ihan täysi, jouduimme istumaan varapöydän ääreen käytävälle. Oletan nykyisin, että tapahtumapaikkana oli Oulun teatterin esiintymislavan vierellä ollut käytävä, jolle oli asetettu ”baaripöytä”. ”Ravintolasali” oli käytävään nähden vasemmalla puolella. Sinne johti pari kolme porrasta ylöspäin, jonka takia ”sali” peittyi seinien taakse, enkä nähnyt sali-tilaan. Salista kuului tanssimusiikkia ja vaimeaa kilinää, kalinaa, hälinää, taputuksia ja huudahduksia, joka takia oletin, että siellä oli jokin juhliva porukka. Puhetta sieltä tosin ei kuulunut!

Ihmisiä saliin tai sieltä pois ei liikkunut. Vain tarjoilija kävi hakemassa tilauksemme ja toi juomat pöytään.

Siinä me sitten istua törötimme, kuin maalaistytöt ravintola Ritzissä – TEATTERIN KÄYTÄVÄLLÄ!

Muistan, kuinka maistelimme juomiamme suu sievästi supussa ja polttelimme tupakat kuin kolme Hollywoodin kohtalotarta.

Keskustelu oli kuitenkin hyvin nihkeää ja muuttui minuutti minuutilta aina vain piinalisemmaksi. Mietin, että mukavampaa olisi istua koulun pulpetissakin. Naisten käytös muuttui vaitonaiseksi, vihaisen oloiseksi, ylimieliseksi ja lopulta totesin heidän vilkuilevan toisiaan “mikä toope” -silmäyksin minua ja sitten hymähtivät ivallisesi toisiaan silmäten.

Kukaan ei hakenut tanssimaan edes Paulaa, joka sai miehen kuin miehen jalat tutisemaan.

”Salin” ääni-efektit tuntuivat jotenkin hailakoilta, toistuvilta. Jokin niissäkin mätti ja mieleni teki mennä kurkistamaan ”saliin”. Paula pysäytti aikeeni nälväisyllä, joka typisti minut tuolini jatkoksi pitkäksi aikaa. Olin niin häpeissäni, että yritin lentää ajatuksissani ”saliin” musiikin sekaan, etten olisi nähnyt naisia.

Ja sitten epäilys alkoi taas kaihertaa mieltäni. Jokin oli vinossa, mutten saanut selvää, mistä oli kyse.

Naiset päättivät lähteä pois juuri kun ajattelin kaikesta huolimatta mennä katsomaan, mitä salissa tapahtuu. He tuntuivat olevan niin kiukkuisia, etten lopulta uskaltanut ohimennenkään kurkistaa ”saliin”, vaikka köpöttelin perän pitäjänä.

Koska narikka oli ihan vierellä, en ehtinyt jäädä tuumailemaan ongelmaa sillä kertaa. Naiset ehtivät ottamaan takkinsa edelläni. Yhtäkkiä käsipuoleeni kävi nuori mies, joka sanoi: ”Minä otan tämän.”

Olin kauhuissani. Pyristelin irti, jolloin nuorukainen hämmentyi sanoen: ”No, mutta mites nyt” tai jotain tuonne päin. Tilanne pysähtyi.

Nuorukaisen suupielet nykivät, suu vääntyi alaspäin ja minullekin tuli paha olla.

Ei toden totta. Tilanne ei ollut millään lailla huoratalon gigolo- pantsukkaa.  Nuori mies vaikutti erittäin herkältä, jotenkin avuttomalta ja kiltiltä.

Täpötäyden narikkarivistön keskellä seisoi pojan takana kaksi nuorta miestä. Iloisesti virnistellen. Käsipuoleeni käyneessä miehessä – ristin hänet myöhemmin Oulun Topiksi – oli jotain tuttua ja kilttiä. Hän näytti sellaiselta äitinpikkumussukka –tyypiltä. Naapurin pojalta, joka katseli alahuuli väpättäen, loukkaantuneen hämillisenä kun torjuin hänet.

Kun Paula mutisi vierelläni: ”Mene vaan”, oletin välittömästi Paulan tuntevan hänet. Naisten ilkeän käytöksen ärsyttämänä läksin pojan kanssa ulos. Ehkä itseäni pettäen selittelin mielessäni pojan olevan niin ujo, ettei hän uskaltautunut tanssimaan. Halusi  tutustua sillai käsi kynkkää kävellen. Juu, nou? Miten sen sanoisikaan. Mutta ennen kaikkea olin tosi helpottunut kun pääsin häpäisevistä naisista eroon!  (Nyt 30 vuotta myöhemmin näen, että samaa tapaa on käytetty herjalynkka-pantsukoissa monta kertaa. Ensin järjestetään tilanne, joka aiheuttaa pettymyksen sekä  häpeän ja sen jälkeen käsipuoleen tarttuu “lohduttaja”)

Topi selitti ulkona iloisen luottavaisena, paniikinomaisesti sopertaen olevansa palloilija, joka on pelimatkalla Oulussa. Kun yritin kysellä tarkemmin mikä hän on miehiään, pojan käytös muuttui. Hän huitaisi minut hiljaiseksi. Isku tuntui samalta kuin Paulan pöydässä antama tuomio kurkistella “saliin”. Tunsin sisimmässäni lysähdyksen ja jotakin meni kiinni. Ja jokin siellä huusi: “Tämä ei ole oikein!”

Mutta Topi itse jatkoi kulkuaan kuin terhakka pikku sotilas. Itsetietoisena ja varmana päämäärästään. Ensimmäinen epäilys hiipi mieleni pohjalle.

Kävelimme hiljaisuuden vallitessa torille, jossa Topi osti sämpylät ja tilasi taksin. Topin käytös oli reippaan onnellista, mutta ei edelleenkään puheliasta eikä hän osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa keskustella kanssani. Toinen epäilys hiipi mieleeni, mutta yritin vielä uskotella, etteihän tässä hätää.

Kolmas epäilys tyrmäsi mieleni ihan hiljaiseksi kun huomasin takanamme nuorukaisen narikalta. Hän katsoi minua suoraan kasvoihin, tyhjennetty ilme köyhyydestä kärsivillä kasvoillaan. Epätoivo loisti hänen kasvoistaan luoden niille suunnattoman tyhjyyden tunteen. Tuntui kuin kaikki liike olisi pysähtynyt ympärillämme.

Hetken kuluttua narikkakaverin silmissä välähti oivallus. Hän laski katseensa maahan ja samassa Topi sanoi jotakin, jolloin käännyin katsomaan häntä. Silmäkulmastani näin narikkakaverin loikkivan poispäin.

Oli kuin olisin siirtynyt katselijaksi omaan elämääni.

Taksi hurahti vierellemme. Topi pysäytti sen ja nousimme autoon. Olin ihan varma, että olin joutunut Paulan mainitsemien sutenöörien käsiin. Sydänpohjalleni syttyi kiukku ja häpeä. Silloin rupean aina juonimaan.

En ole tottunut saamaan apua huutamalla tai lyömällä. Olen aina joutunut pohtimaan, miten pääsen täydellistä ylivoimaa pakoon. Epätoivon hetkinä, suurenkin kärsimyksen alla, ponnistan kaikki voimani kestämään kipua ja kärsimystä. Aivoni alkavat luoda ulospääsysuunnitelmaa jonkin eteen ilmestyvän yllättävän sillan avulla.

Ehkä myös olen vähän hidasjärkinen ja tarvitsen pikku tovin, ennen kuin osaan toimia.

Niinpä tuolloinkin Oulun torilla, kiivettyämme, taksiin ja taksikuskin kysyessä matkan päämäärää, kiiruhdin sanomaan koulun asuntolan osoitteen. Jollain lailla se tuntui kotikenttäedulta.

Perille päästyäni kysyin Topilta kumpi maksaa. Topi lupasi maksaa, alkaen kaivaa taskujaan.

Avasin nopeasti oven sanoen: ”Kiitos kyydistä” ja juoksin asuntolaan, lukitsin oven takanani, enkä puhunut koko asiasta kenellekään. Olen vaiti tänne asti.

Olin ehkä häpeästä puolikuollut. Paula ja Terttu veivät minut seuraavana päivänä päiväkävelylle ja pyysivät mukaansa saunomaankin, mutta minä pysyin vaiti. Naisten käytös ihmetytti ja loukkasi. He utelivat ja saivat minut lopulta uskomaan pelkillä vihailuillaan, että “hyvä kun siitä ei tullut mitään”.  Oletin, etteivät naiset koskaan saisi tietää, mitä tapahtui edellisenä iltana, sillä sutenööri tuskin itse uskaltaisi tulla kertomaan tulleensa torjutuksi.

Nyt jälkeen päin ajatellen naisten käytös kielineen siitä, että he tiesivät, mitä oli tapahtunut. Ja että se, mitä tapahtui oli jotakin, mikä huvitti ja hämmensi heitä kovin ja että käytökseni laukaisi tapahtumasarjan, jossa Paulalla ja Tertulla oli aika ajoin hyvinkin keskeinen sija. Ja että sutenööri-ajatus iskettiin tajuntaani, jotta en puhuisi asiasta enää koskaan sanaakaan.

-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-

OulunTopi -päättelyä 16.1.2012

A.   Oulun Pikku Topi oli neiti Xn sulhanen. X halusi pysyä puhtoisena hääyöhön asti, jonka takia Pikku Topi päätti harjoitella hääyötä varten minun avullani. Harjoiteluyön hän uskoi onnistuvan, koska:

1) Otavan hevoshuijari -porukka  -  joka halusi kostaa epäonnistuneen ja/tai onnistuneen totohuijauksen pari vuotta aiemmin  -  uskotteli Pikku Topille, että olen kokenut huora. 

2) Totohuijauksessa Otavassa kärsinyt osapuoli oli PALKANNUT Pikku Topin (joka saattoi tuohon aikaan olla armeijassa Oulussa ja ehkä jopa kuului sotapoliisiin, pyrkimuksenään ruveta poliisiksi tai lakimieheksi) viettelemään minut ja yrittämään sitä kautta saamaan selville minne olin piilottanut Otavan hevoshuijauksessa varastetut rahat.  Saattoi nimittäin olla niin, että Otavan totohuijari oli onnistunut kääntämään syyn minun päälleni  >  tätä arviota tukisivat kokemukseni myöhemmin: 1) Xn ihmettely, miksi kuljen niin vaatimattomasti pukeutuneena, vaikka rahaa on vaikka kuinka paljon (joskaan sitä ei ollut!); 2) Arjan huuto: “Rahat, rahat! Missä ne ovat? Eikö sitä puhetta ala tulla jo!”, kun hän pantomiinasi sisarensa kavallusta. 3) oletan, että Sten / Riihimäen kierrätys / Jaakonsaari / luostariyhteisö -älytyksen oli luotu nimen omaan vedättämään minut tilanteeseen, jossa tarvitsisin paljon rahaa ja sitä kautta joutuisin ilmaisemaan, minne varastetut rahat on piilotettu. Noiden profilointi tosin on vielä kesken.

B.   “Ravintola-ilta” vietettiin Oulun teatterin esiintymislavan viereisellä käytävällä, jolloin varmistettiin, ettei kukaan ulkopuolinen saa vihiä asiasta. Mahdollista on, että esiintymislavalla oli meneillään pantomiini-esitys ja jossain vaiheessa sieltä olisi tullut näyttelijä pokkaamaan minut tanssiin. JA VOI SITÄ RIEMUA, mikä sitten olisi syntyt, sekä lavalla, katsomossa että käytävällä “ravintola-pöytä”-naisissab  >  tämä häpäisy-kiima olisi voinut nousta Laukaan tai Jyväskyän teatterilais-tuttavistani; kts. teatterin ohjaanjan päällekarkuksen torjunta.

C.   Paikan valinta kielii siitä, että tapahtuman takana oli teatteri-väkeä ja myöhemmin elämässä kokemani pantsukointi siitä, että lynkka-teatterilaisilla oli paljon ystäviä toimittajissa.

Mahdollisesti alun perin teatterilaiset olivat Laukaasta (lapsuusajan tuttavani kautta) ja Jyväskylästä (torjumani päällekarkaajan, teatterinjohtajan kautta ) tai toimittajia ja teatterilaisia Kajaanista (kämppis-yhteys) tai niin edes päin   >>>  mikäli ensin oli toimittaja, joka halusi jotain kostaan teatterilaisystäviensä avulla, juttu vähän vaikeuttuu, sillä lapsuusajan tuttavissani ei ollut toimittajia. Vain sisareni toimittaja-tuttavat tulisivat silloin lähtökohdaksi

>>>  ellei sitten se Törnävällä hoidossa ollut TOIMITTAJA? Pohjanmaalta?

Koska en kuulunut mihinkään huoraliittoon, takana on voinut myös olla yritys saada johdateltua minua niihin, kostoksi päällekarkaajan torjumisesta. Ehkä myös luotettiin, että olisin niin hölmö, etten koskaan saisi selville asian oikea tilaa. >>>  saattoiko takana olla mielisairaille toimittajille järjestetty senssitoiminta? > yhteys Suomen Työväen Akatemian Vihreä Vallankumous-pelin Stakes-toimijaan, joka saattoi olla maanis-depiksestä kärsinyt ja jonka olin nähnyt aiemmassa elämässäni.

D.   Viettely -hanketta ei viety julkiseen ravintolaan, koska:

a) Oulun Topi oli palkattu (Otavan totohuijarin uhrin toimesta) vain viettelemään, jotta varastetut rahat saataisiin esille ja toisaalta

b) Oulun Pikku Topia aiottiin aiottiin älyttää (Torivoron toimesta), varastamalla tältä rahapussi, jotta aiempi varkaus pysyisi yhä edelleen piilossa. Varastamalla rahapussi ja saamalla Pikku Topin vihat päälleni, olisin jatkossa oleva hänen taustajoukkonsa uhri.

c ) Oulun Pikku Topi kihloissa, jonka vuoksi “viettely”-hanke haluttiin pitää salassa, jottei morsianta olisi häpäisty

d) Torivorokin halusi tilanteen pysyvän salassa, sillä OulunTopilta oli etukäteen sovittu varastettavaksi rahapussi/rahaa/asiakirja, jotta Otavan totohuijaus ainakin ehtisi vanhetua, vaikka se jossain vaiheessa paljastettaisiinkin.

Saatoi olla niin, että se jopa aiottiin ilmaista jossain vaiheessa, sillä lynkkaa käytti hyväkseen myös mustas/punkkis-porukka käännyttämistarkoitukseen  >  Törnävän puoskari-psykologi ja Suolahti/Laukaan uskis-hanke.

e) ellei Pikku Topi ollut kihloissa,  saattoi myös olla niin, että hän vain oli halukas käyttämään huora-yö -teemaa hyväkseen, oppiakseen isojen poikien kotkotuksia, sillä  hän silmin nähden oli erittäin ujo ja kiltti.

f)  Jollen olisi paennut, OulunTopi olisi vienyt minut hotelliin tms:een lymypaikkaan  >  rahapussi-varkaus olisi paljastunut hotellin pihalla, joka olisi saattanut vaikuttaa, että:

   1. huora-yö loppui hotellin pihalle, sillä Pikku Topi olisi joutunut hakemaan apua poliisilta ja minä olisin jatkanut takaisin koululle taksilla

   2. mahdollista myös on, että Pikku Topi olisi kuljettanut minua mukanaan poliisilaitokselle, jossa olisin joutunut kuulusteluun ja ehkä sitä kautta toivottiin minun kertovan, minne Otavan totovarkausrahat olivat joutunee 

>>>>  Siis tämähän todella vaikuttaisi olevan SE KAIKKEIN TODENNÄKÖISIN SELITYS, mikäli Oulun Pikku Topi oli armeijassa ja opiskeli lakia tai poliisiksi! 

- – - -

Miksi asiaa ei viety heti poliisille, mikäli Pikku Topilta varastettiin rahapussi tai asiakirja:

1) sitä ei tarvinnut viedä poliisille, koska mukana oli POLIISI! Tai ainkain poliisi-opiskelija tai laki-opiskelija.  

2) “Ravintola-ilta” olisi paljastunut teatteri-pelleilyksi, jolloin myös teatterilaist ja toimittajat olisivat paljastuneet sekä sitä kautta jokin käytäntö, jota esimerkiksi POLIISI-TOIMITTAJAT ovat käyttäneet tänne asti

3) Pikku Topi olisi paljastunut. Häntä hävetti mukana olo pantomiinissa, jonka oikeaa laitaa hän ei ymmärtänyt, mutta aavisteli jo tuolloin, että juttu ei ollutkan sellainen kuin hänelle oli kerrottu

4)  Teatteri-väen juonittelu olisi paljastunut  eli se, että teatterilaiset antoivat tilansa käyttööön Torivoro/Pikku Topi -porukalle. Lisäksi saatoi olla, että teatterilaisten joukossa oli lapsuuden aikaisia tuttaviani ja he tiesivät, etten ollut ollut heidän hömpötyksissään mukana, vaikkakin juuri niiden turvin Pikku Topi-pantsukkaa oli rakennettu  >  yhteys laukaalaisiin hevoshuijareihin ja uhkapelureihin?

5)  Syy siihen, miksi olin alun perin joutunut lynkka-pantomiiniin olisi paljastunut  >   MITÄTÖINTI-hanke saattoi nousta lapsuuden aikaisista koulukavereistani  >  eli lynkkaa tyyliin  “ET SINÄ OLE MEITÄ PAREMPI”

6) Teatteri-väen jokin muukin rikos olisi paljastunut. Mahdollisesti yhteydet sutikauppaan ja ravihuijareihin? Oliko mukana armeijan upseeri, joka kuului HMn tuttavapiiriin? Upseeri, jonka elämäntapa on pysynyt samana läpi elämän? Upseerin, joka kohosi virkauraltaan korkealle? Upseeri, jolla on yhteyksiä ruotsalaisiin? (Tähän tutkintalinkkini on hutera. Se pohjautuu äidin tekemiin villasukkiin, jotka tilattiin suurella kohulla Ruotsiin. Lisäksi yhteen aikaan oli kovaa polemiikkia “ruotsalaisvihastani”, jota kuitenkaan en itse tuntenut. Sitä luultavasti yritettiin rakentaa Urban-kurssini avulla, jossa häväistys oli huipussaan. Kurssin, jolle osallistui aiemmin pohtimani EvaP. sekä nuori mies, joka kyyläsi talomme seinustalla Hämeenlinnassa MarkkuTopin hakiessa autoaan tallista jne.. Siis kovin hataria oletuksia, mutta yhdessä ne toimivat ihan hyvin mielikuvissani.)

7) Sukuuni kuuluvan osuus olisi paljastunut perheelleni

8) Mahdollinen varkaus esitettiin omaisilleni minun tekemänä, jolloin heidät saatiin maksamaan varastetut rahat tai arvopaperi.

Mistä syystä perheeni ei kertonut asiaa minulle? Olisiko heidän yhteytensä paljastuminen ollut suuri häpeä tai paljastanut jonkun muun rikoksen? Joutuivatko he kiristyksen alle vai johtuuko ehdoton kieltäminen häpeästä?

10) Lompsa-voro veti välistä!!!

- – -

Kostotoimet Oulussa:

Häpäisy Pn kukkakaupassa

Joulun alla Paula&Terttu-tiimi  -  jälleen kerran  -   järjesti minulle puolipäivä -toimen kukkakaupan kiireapulaisena.

Istuttelin jouluasetelmia takahuonessa kun myymälään kuului tuleen asiakas. Rouva Kukka ja Rouva Myyjä olivat menneet jonnekin, joten kiiruhdin ottamaan asiakkaan vastaan. Hyvä kun sain asiakkaan toivotettua tervetulleeksi, niin sivultani syöksyivät Rouva Kukka ja Rouva Myyjä perässään huutaen: ”Tässä kaupassa ei oteta asiakasta vastaan multaiset kumikäsineet kädessä. Mene takaisin työhösi!” (Myöhemmin näin kuvan, jossa Rouva Kukan sukulaistyttö poseerasi mainitut käsineet kädessään internetkuvassa)

Katselin hämmästyneenä Rouvan kääntymistä asiakkaan puoleen makeillen ja mairitellen: ”Anteeksi, anteeksi. En ymmärrä, miten ne meille lähettivät tuommoisen tommelin avuksi. Miten voin palvella teitä, rouva?”

Ja kiitokseksi Rouva Asiakas nauroi makeasti. Rouva Myyjä katseli tilannetta silmät sisäänpäin kääntyneenä, kireä hymy huulillaan.

Minä peräännyin hämilläni ja häpeissäni takahuoneeseen. – – -  siis todellakin! Rouvahan sanoi “meille lähettivät”, koululta siis. Eli Rouva Kukka oli pyytänyt puutarhakoululta minut lähetettäväksi, sillä tietojeni mukaan ketään muuta ei pyydett, vaikka luokallani oli erittäin taitavia sitojia, eikä minulla ollut kukkakauppa -työstä lainkaan kokemusta!!!!.

Seuraavana päivänä kauppaan tuli nuori nainen, joka esittäytyi olevansa paikallisradion Anneli-toimittaja. Hän halusi tehdä minusta suorana lähetyksenä lähetettävän haastattelun. Aiheena oli ”Kiireapulaisena kukkakaupassa.”

Arvelin selviäväni haastattelusta, koska vierelläni seisoi alan ammattilaisia, jolta voisin tiukan paikan tullen kysyä apua vastauksiini. Rouva Toimittajan levitellessä mikrofonejansa pöydälle Rouva Kukka parahti kovalla äänellä: ”Miten ne tuommosen tommelin valitsivat haastateltavaksi!” Ja Rouva Toimittaja nauroi makeasti.

Rouva Toimittajan kysymykset olivat hyvin vaikeita, sillä kaikki pyrkivät paljastamaan, millainen työilmapiiri kaupassa oli ja mitä ajattelin työpaikasta. Koska en vielä silloin ollut valmis häpäisemään ketään julkisesti ja koska ajattelin Rouva Kukan olevan stressistä puolisairas, päätin vastata niin ympäripyöreästi kuin ikinä pystyin.

Palattuani koululle iltapäivällä, kurssitoverini huusivat yhteen ääneen: ”Haastattelu meni ihan hyvin.” Hämmennyin, sillä en tiennyt heidän osanneen kuunnella haastattelua. Paulan mielestä minusta olisi tullut hyvä poliitikko, koska vastaukseni saattoi ymmärtää ihan miten halusi. En osannut kysellä silloin mitään, mutta nyt kyselen. Mm.:

- -    onko mahdollista, että koko haastattelua ei julkistettu missään muodossa? Että haastattelu oli pelkkä bluffi, tarkoituksena häpäistä. Kostoisku torjuttuani OulunTopi -vedätyksen. Mikä osuus siinä tapauksessa oli perhe-P:llä?

-  – – uskaltaako kukaan kurssitovereistani koskaan kommentoida tapausta rehellisesti vai onko juttu sitä tasoa, että heidän on parempi olla hiljaa? Myös kämppistini Leenan?

-  – – mikäli haastattelu todella päästettiin eetteriin, oliko tarkoitus osoittaa hölmöyteni? Häpäisemällä työnantajani julkisesti, olisin voinut saada kunnianloukkaussyytteen? Vai olisiko Rouva Kukka jonkun mielestä todella ansainnut julkisen häpäisyn?

Käden veneluun murtuminen

En muista syytä, miksi PV ja Hiltu halusivat mukaansa laskiaismäkeen. Sinne sitä kuitenkin mentiin ja heti eka laskun jälkeen tunsin peukaloni vioittuneen laitettuani käteni takamusteni alle pehmittämään tömähdystä. En puhunut asiasta mitään, mutta olin kai vähän hömistyneen näköinen, sillä PV oli jäänyt tuijottamaan minua. Totesikin jotakin, naurahti ja läksimme lähes saman tien pois.

Sinä iltana PV ja Hiltu tavoistaan poiketen jäivät asuntolamme olohuoneeseen iltaa istumaan. Uutisten aikaan kipu peukalossani oli äytynyt kestämättömäksi. PV kysyi vaisusti hymyillen sattuiko siihen. Selitin tilanteen ja saman tien lähdettiinkin PVn vaalean vihreällä Saabilla (olisko Saabisti-klubi takana?) Ouluun lääkäriin. Odotushuoneessa olin pyörtyä kivusta, mutta kestin muistellen kuvauksia kidutusten uhreista. Laitoin rimani aika ylös, vai? Vaiko juuri sille tasolle, mitä tapahtuma oikeasti oli?

Lääkäri otti vastaan joskus keskiyön tietämissä kipsaten käden kevyesti kyynärvarren alapuolelle, kuten nykyisin näytetään tehtävän. Parin viikon kuluttua kipsauksen tarkistanut lääkäri vihoitteli, että murtuma oli kipsattu väärin. Hän taiteili koko käden olkavartta myöten kipsiin ja kannon luomusta kantositeessä koko loppu kevään. Se ei kuitenkaan estänyt osallistumasta kokeisiin, sillä rakensin kynästäni niin paksun, että saatoin kirjoittaa kädellä harakanvarpaita. Kirjanpidon opetta Härkönen antoi yhden lisäpisteen pelkästä sisusta osallistua kokeeseen. Olisin läpäissyt kokeen ja koulun kaikesta runtelusta huolimatta. – – – “RUNTELU” on muuten se sana, joka parhaiten kuvaa kohtelua, jonka kohteeksi jouduin.

Selvitin koulun normaalisti ja käsi  parani hyvin kesään mennessä. Eikä ole sen jälkeen juurikaan vihoitellut, vaikka murtunut kohta oli vaikeasti parantuvaksi mielletty veneluu. Saattoi toki olla, että työni puutarhassa edesauttoi parantumista. Sormen liikuttelu ja voimailu lisäsi verenkiertoa, jolloin parantuminen edistyi. Tai sitten koko hommeli oli jotain muuta.

Saattoihan olla niinkin, että kipsi-leikittelyllä yritettiin estää koulun loppuun vienti? Että jokin laukaalaistaho oli ottanut tavoitteekseen saattaa minut pois puutarha-alalta, jotta en suotta kilpailisi joistakin paikoista, joihin en itse edes ollut hakeutumassa? Tai halutiin täyttää äidin toive saada minut hoito-alalle, jolle en sovellu, en alkuunkaan.

Kyllä myönnän itsekin, että haen vähän kaukaa syntipukkeja. Kuitenkin mietin niinkin julmaa mahdollisuutta, kuin että upseeri -Pn porukan tiedettiin olevan niin armoton kostossaan, ettei OTopin narrausporukka uskaltanut tunnustaa minun olleen uhri.

Se, joka OTopilta jotakin varasti ja/tai usutti teatterinäytelmään mukaan, pelkäsi koston lankeavan itsensä ylle. Ja sitä hän ei olisi kestänyt. Oli helpomman tuntuista yrittää saada minut äidin peräkamariin suojaan armottomalta maailmalta, -ko? Näinkö?

EHKÄ NARRAAJA JOPA PELASTI HENKENSÄ TEKEMÄLLÄ MINUT SYYLLISEKSI? Tässä tapauksessa myötätuntoni on Narraajan puolella ja toivon jonkun vetävän Rouva Kukan perheineen valokeilaan.

 

Miten OulunTopi tarina jatkui 80-luvulla?

Mahdollinen käännekohta on ollut Storckovius -suvun sukukokous Laukaassa.

Liekö mahdollista, että sukukokouksessa löytyi yhteyksiä Lammen perheeseen?

Grönholm, Lundahl, Valtonen… Brewster-lentäjät.

Alkoiko salaseuranta omaisteni luvalla, ehkä jopa väärentäen terveys- tai sairaustodistuksiani?

Lähettänyt: topinkiusa16 - 16.1.2012 klo 12.39

tiistai, 12. heinäkuu 2011

Valheprofetioista

Tälle sivulle kerään valheprofetioita, joita pyydän lähettämään osoitteeseen:

[email protected]

- - - -

Haifan Herjaprofeetan puhe

- - -

Puolisoa etsivä nainen

Nainen meni evankelista-pariskunnan luo rukoiltavaksi. Hän oli tuloksetta vuosikaudet etsinyt uskovaa puolisoa. Tällä kertaa asiaa rukoiltiin evankelistan voimin.

Lopulta mies alkoi puhua:

"Näyttää siltä... kyllä... näen sormuksen" mutta hänen puheensa katkesi Rukoiltavan naisen ilahtuneeseen kiljahdukseen. Mies laski kätensä tämän olalle rauhoittaakseen naista ja jatkoi:

"Mutta näyttää siltä, että... kyllä... näyttää siltä, että Jumala tahtoo sinun ensin ostavan tämän sormuksen minun vaimolleni... kyllä... sen arvo on 6000 markkaa. Sormus on uhri, jonka sinä toimitat luottamuksen osoituksena Jumalalle, joka lähettää luoksesi vanhan naisen. Tämä nainen on johdattava sinut tulevan puolisosi luo."

Erirukoiltava oli hämmentynyt, mutta toimi "profetian" mukaan. Kun Evankelistan vaimo oli saanut 6000 markkaa maksavan timanttisormuksen, Esirukoiltava tapasi vanhan naapurin emännän, joka pyysi käymään kylässä.

Vanhan sukulaisensa luona Esirukoiltava tapasi talon naisen aikamiespojan, joka oli jäänyt työttömäksi jouduttuaan vaikeaan sydänleikkaukseen. Hänkin etsi puolisoa, joten asia oli selvä.

Profetia sai täyttymyksensä.

- - -

... alla päikkäriäni kesä-heinäkuulla:

Vai oliko takana Haifan Herjarohveetta? Oliko hän näin tarkoin perässäni TOTEUTTAMASSA herjarohvetiaansa? Eikö se silloin ole ollut saatanasta, eikä Jumalasta?

Torstaina 30.6.

OK, Topsukukat!

En pääse edes kiertoteitä Vuodatuksen blogeihini tai Suntuubiin. Liekö teillä tämäkin sivusta hallussanne niin, että se ei näy muutoin kuin silloin kun minä olen tällä koneella?'

No. Ei se tässä vaiheessa vielä haittaa. Olisi tosi noloa, jos kaikki arveluni menisi kaikkien silmille. Mutta kiivaan blogi-häirinnän perusteella sanoisin, että olen aika lähellä herjalynkan alkua. Jukkako?

Olen nimittäin arvellut OulunPikkuTopin henkilöllisyyttä niin monen miehen päälle, että ihan nolottaa. Muistattehan?

Oliko OulunPikkuTopi:

1) Toimittaja-Janne; 2) Toimittaja Isaksson; 3) Metsuri-Tuomo; 4) Pappi-Jorma; 5) Pappi-Kari; 6) Pappi-Vellu; 7) Pappi-Olli; 8) Pappi-Markku; 9) Lääkäri -Hessunveli; 10) Insinööri-Esa; 11) Ekonomi-Jukka... jne.

Kun OulunPikkuTopi ei selvinnyt, aloin miettiä, kuka oli se nuori mies PikkuTopin takana torilla odotellessamme taksia ja mitä hän teki tai aikoi tehdä. Hänenkin henkilöllisyydestään olen heitellyt arveluja paljon:

1) Puutarhuri-Markku; 2) Kiint.hoitaja-Make; 3) metsuri-Erkki; 4) lääkäri-Tapsa; 5) metsuri-Kari; 6) metsuri-Jaakko... jne..

Näitähän riittää. No, kun sekään ei auennut, rupesin pohtimaan, mikä se panoraama oli? Järjestetty Oulun teatterin käytävälle katettun ravintolapöydän ympärille. Pöytä lienee ollut lähellä esiintymislavaa, joten oliko tarkoitus älyttää minut sen areenalle?

Lähtökohdan pitää olla jossain Jyväksylä-Otava -Hamina -linjalla tai takana on ollut koko ajan Törnävä-trio. Ajatelkaapa ilmiötä, että herjalynkan olisi luonut kolme mielisairaala-potilasta neljännelle potilaalle. Aika hupaisaa, eikö?

Hullujen hommeleita. Ilmankos poliisikaan ei muuta kuin naureskelee ja paukuttelee pyssyjään. Se kaikkein hulluin osapuoli, eikö?

- - - -

Eilen kävi kolme miestä ja nainen tekemässä katselmuksen tulevaa remonttia varten.  Miehet tulivat piip-autolla, mutta nainen, Tamara, kipitteli känny korvallaan talomme takaa, kun siirryin tien penkalle päästettyäni miehet tupaan. Igor tuli samaan aikaan Olgan kanssa "kotiin" ja heitä näytti kovasti huvittavan tilanne. No. Se on heidän iloansa.

Kävi sitten niin, että kun katselmuskomissio oli lähtenyt huoneestani, siirryin kitkemään kukkapenkkiä keskipihalle. Samalla päätin seurata, käyvätkö he kaikissa huoneistoissa. Jokin ei täsmännyt, mutten keksinyt mikä.

Kakkoseen he lopulta pääsivät kauan yritettyään, mutta kolmosessa olikin Sulo paikalla, joten sinne heidät suorastaan toivotettiin tervetulleiksi. Sulo pölötti kovalla äänellä juttujansa. Lopulta katselmoijat tulivat ulos, siirtyen nelosen ovelle.

Sulo huusi katselmoijien perään kiitokset vanhalle työnantajalleen, nimittäen tätä Kakeksi tai Taneksi. En huomannut olla tarkkaavainen nimen suhteen, ennenkuin Tamara, joka oli nelosen ovenkahvassa kiinni huudahti kovalla äänellä: "Tämä ovi on auki. Kukahan täällä on käynyt. Minä en ainakaan" ja kaikki neljä kääntyivät vilkuilemaan minua.

Minulle pätkähti mieleen, että se on Tamara itse ollut siellä. Ehkä hän yritti hämätä ajatuksiani, kun Sulo paljasti yhden nimen. Juttu toimi tosi salamannopeasti. Tamara on ainakin hämäyksen oppinut elämänsä aikana. En viitsinyt puolustautua, koska oletan yhtä, että Tamara itsehän se siellä oli ollut.

Ettekö te, Topsukat, ajattelisi samoin? Lähtötilannehan oli ollut tämä: Tamara juosta hölkötti talomme kulman takaa, kun miehet olivat menossa sisälle asuntooni. Tamara ikään kuin otti neuvoja puhelimen avulla yhdeltä katselmus-miehistä.

Mutta oliko se niin, että Tamara lähti nelosesta? Onko siellä teillä, Topsukat kesä-ajan Komentokeskus? Mikäs puljaus teidän oli siinä tapauksessa luoda asunnossani, jos olisin mennyt sisälle yhdessä miesten kanssa?

Eeeeeiiii! Tätä en ymmärrä enää ollenkaan. Mutta mieli tekee kyllä lohkoa arveluita lisää.

Koska Sulo vaikuttaa enemmän mieheltä, joka on ollut töissä autokorjaamossa, eikä rakennuksilla, niin oliko se Kake-Tane autokorjaamon omistaja Mikkelistä? Vai Enonkoskelta? Olikos se Tamara tohon värisuora-Tuomisiin kuuluva nokkela hämääjä-pantomiinaaja? Entäpä ne kaksi muuta miestä? Toisesta minulla on hämärä mielikuva jostain, mikä liittyy Kaarinaan, mutten saa kiinni. Tai siis syntyy mielestäni vääriä yhteyksiä.

Hän, joka ajoi autoa, näytti olevan tosi nolo, kun näpsin valokuvia heistä. Oli hän muutenkin kaikkein vaivautunein. Toivottavasti löytää muita hommeleita. Vaikutti kunnon mieheltä.

Tokihan minun olisi kuulunut ottaa katselmoijilta ylös henkkarit ja luvat tarkastukselle, mutta ajattelin, että tuskin kukaan mitään kuvittelee hyötyvänsä köyhän ihmisen yksiöstä. Varsinkin, kun teillä, Topsukat, näyttää olevan siellä lupa käydä tämän tästä. Ilman, että olen paikalla. Eikä tämä nyt ole luuloa, vaan tukeudun havaintoihini ja pikku tärppeihini, joita te ette ole huomannut varoa.

- - -

Entäpä Pera-Vänä? Onko hänen roolinsa kuljettaa Sulolle viinaa, kässäriä ja kannustaa Suloa pantomineeraamaan? Isaksonin porukan edustaja?

- - -

Menneekö se näin:

Kake/Tane on Igorin renki ja Sulo on Kake/Tanen renki?

Sulo on Vänän renki ja Vänä on Toimittaja Herjan renki? Toimittaja Herja on omaisteni renki ja omaiseni ovat Herjarohveetan renkejä? Ja Herjarohveetta on OulunPikkuTopin renki?

Keskiviikkona 29.6.

Pera-Vänä, joka juhli nimipäivää juhannuksena? Hänkö kirjoittaa kässäriä Sulolle?

Sulo on nyt yli viikon puhunut, huutanut tai röhkinyt noin kymmenen tuntia päivittäin. Ymmärrättehän? Ihan mahdotonta, ellei hän ole maanisessa vaiheessa sieluntilaltaan.

Todennäköisemmin kuitenkin puheiden perusteella hän pantomiinaa nyttemmin minulle ITKUA ja menetytä. Jatkuvasti toistuvat sanat: "KOHTA ITKET, SAATANAN HUORA"

OK.  Otan uhkailun toki vakavasti. Jopa niin vakavasti, että haluan jutun auki.

Ketä minä olen itkettänyt? Onko joku joutunut vuokseni todella suuren surun valtaan? Miksi minulle ei saa asiaa ilmoittaa.

Haifan Herjarohfeetan takiako? Eikö hän ole saanut sumplittua rohvetiaa vielä mieleisekseen?

- - - -

- - -

... Jeeesss, Oulunsalon baarissa päälleni hyökännyt Topi, joka huusi: "Saatanan huora. Mitä sää tänne tuut, jollet sää mitään haluu. Oot sä joku saatanan lesbo..." ja niin edespäin. Kai te vielä muistatte tarinan. Sinnekin minut vei Paula ja Hiltu 

> poliisiviranomainen, joka antoi vinkin, että koko kiusa saattaa tähdätä nimen omaan riitaan ja häpäisyyn, jonka lopputuloksena minä ylireagoin ja teen rikoksen tai virheen - äärimmilleen kiusattuna, häväistynä ja mitätöitynä - arveli myös, että nuo Oulunsalon Topin sanat viittaavat siihen, että minua vietiin paikkoihin, joissa olisi pitänyt toimia toisin.

Toisin sanoin: paulat ja hiltut veivät minut sutiporukan kyttäyspaikkoihin, jonne naiset yleensä tulivat tavoitteenaan saada yhden- tai monenyönseuraa.

Koska en pyrkinyt näihin paikkoihin, torjuin epämääräiset lähentymisyritykset. Ainoastaan kerran Paula alkoi puhua oululaisesta sutiporukasta, mutten enää muista, kertoiko hän nimiä. Eli sekaannus on lähtenyt siitä, että meillä oli eri tavoitteet.

Kysymyksiksi kuitenkin vielä jää:

>>> oliko tarkoitus opettaa minua käyttämään sutiporukan tarjouksia

>>> vai oliko tarkoitus vain saada häpäisyä aikaan. Sekä mahdollisesti estää jotakuta ihmistä tutustumasta minuun, jottei jokin rikos olisi selvinnyt

- - -

 

- – -

ROHVEETTA -TARINOITA:

Huijattuna huonekalu-kauppias

Evankelista oli järjestänyt Indonesiassa herätyskokouksen. Paikallinen huonekalu-kauppias oli oman kuntansa seurakunnan aktiivijäsen. Hän oli lahjoittanut kaikille ulkolaisille saarnaajille kiitoslahjaksi huonekalun myymälästään Eräs ruotsalainen oli valinnut nojatuoin.

Tämä suomalainen, josta kuulin tuttavaltani, oli valinnut kuorma-autollisen tuoleja seurakuntansa rukoushuoneeseen ja kotiinsa kokonaisen tyylihuonekaluston. Kun indonesialainen kauppias ei saanut tarvittavia kalusteita nopeasti kasaan, evankelista soitti ja kiirehti, vihjaillen, että Jumala vetää siunauksena pois ja kiroaa kaupankäynnin, ellei huonekaluja ala ilmaantua.

Soiton jälkeen huonekalut tulivat pika-pikaa. Evankelista möi tuoleja rukoushuoneellaan parin tonnin kappalehintaan ”nimituoleiksi” aktiivijäsenille.

Toiminta kuulemma kannattaa hyvin!

- – -

Puolisoa etsivä nainen

Nainen meni evankelista-pariskunnan luo rukoiltavaksi. Hän oli tuloksetta vuosikaudet etsinyt uskovaa puolisoa. Tällä kertaa asiaa rukoiltiin evankelistan voimin.

Lopulta mies alkoi puhua:

“Näyttää siltä… kyllä… näen sormuksen” mutta hänen puheensa katkesi Rukoiltavan naisen ilahtuneeseen kiljahdukseen. Mies laski kätensä rauhoittaakseen naista ja jatkoi:

“Mutta näyttää siltä, että… kyllä… näyttää siltä, että Jumala tahtoo sinun ensin ostavan tämän sormuksen minun vaimolleni… kyllä… sen arvo on 6000 markkaa. Sormus on uhri, jonka sinä toimitat luottamuksen osoituksena Jumalalle, joka lähettää luoksesi vanhan naisen. Tämä nainen on johdattava sinut tulevan puolisosi luo.”

Erirukoiltava oli hämmentynyt, mutta toimi ”profetian” mukaan. Kun Evankelistan vaimo oli saanut 6000 markkaa maksavan timanttisormuksen, Esirukoiltava tapasi vanhan naapurin emännän, joka pyysi käymään kylässä.

Vanhan naapurinsa luona Esirukoiltava tapasi talon naisen aikamiespojan, joka oli jäänyt työttömäksi jouduttuaan vaikeaan sydänleikkaukseen. Hänkin etsi puolisoa, joten asia oli selvä.

Profetia sai täyttymyksensä.

Lähettänyt: topinkiusa16 - 12.7.2011 klo 11.54

tiistai, 22. maaliskuu 2011

Runoja

Muunnelma Motosta Pantsu-tiimille:

Tässä tulee enomies. / Tässä kulkee lesbo. / Tässä tulee vihamies. / Tässä kulkee Sisko.
 

Tässä tulee Anttila, / sulho ilman lanttia. / Tässä kulkee MarkkuTopi, / PikkuPappa Hannun jobi. / Tässä tulee Helena, / valhe-emo, Mataleena. / Tässä tulee Sinisiipi, / mies on niinkuin Baalin biisi. / Hellu huutaa: "Terve". / Mellu moikkaa: "Hullu."
 

Kuka kertois' Totuuden, / Pantsu-tiimin juonen sen, / jossa Mummo Hasunen, / kirvest' hioo tuumaillen:
 

"Tässä tulee äiti. / Tässä kulkee Lätti. / Tässä tulee Karvinen. / Tässä kulkee Mielonen. / Tässä tulee ovelle Tohtorinna Kolkka. / Tässä kulkee ohitse koko suvun konkkaronkka.
 

Tässä tulee Mustonen. / Tässä kulkee Makkonen. / Tässä tulee näyttämölle uskon veli laupias. / Tässä kulkee torille silmänvoidekauppias.
Tässä tulee autovaras, / kuski hän on kylän paras. / Tässä tulee Kyösti, / hevosmiehen ryösti, / tahtois' antaa osan sulle, / jotta tuppisuuna kuljet."
 

Mummo kirves lanteillaan, / lähtee kirkkoon kulkemaan. / Pappi siunaa ajatuksen, / Pantsu-tiimin tarkoituksen.
Mummo kirves olallaan, / voiton-merkki rinnassaan, / lauleleepi riemuissaan, / siltaa kohti kulkeissaan: /
 

"Tässä tulee Eino. / Tässä kulkee Reino. / Tässä tulee Upseeri, / uhkapeli kamreeri. / Mies on täysi vellihousu, / jota ohjaa vihtahousu.
Tässä näette Annelin, / toimittaja Topi- teatterin, / sutenööri on hän arvoltaan, / kieroilija luonteeltaan.
 

Tässä ajaa areenalle / kanto-murskain Cabunen, / jonka avull' tempun teemme, / jolla Salat piiloon saamme.
Joko alkaa pelottaa, / pantsu kohta lopun saa / tavall' jot' et arvaakaan, sillä:
 

"Tässä tulee Roope Uljas, / huumeita hän kauan kauppas. / Tässä kulkee Hämeenlinnan Sairaanhoitaja, / hänest' tuli pantsutiimin Tissinmurskaaja. /

Tässä tulee Uskollinen. / Tässä kulkee Savolainen. / Tässä tulee Toivo. / Tässä menee Voitto. / Tässä kulkee Kuolema."
 

BALLADI EINOLLE

Minä tyttö huoletonna lauleskelen, / on meikä perhe tavallisen onnellinen. / On isä töissä timpurina lankatehtaalla / ja äiti siivoo iltaisin kuppiloita.

Mä hoitelen mun siskojani äiteen apuna / ja veli-poikaa, joka konttaa pallerona. / Ee sillä oo ees ällyy sannoo: "Mää oon pikkumies." / Mutt' ehkä sekin isoks' kasvaa - kaipa. Kukateis.

Sitten kun must' on tullut äiteen kokoinen, / matkaan maailmalle ja hienoks' opettelen. / Luulen, että minust' tulloo rouva hienon kartanon, / miss' nyt assuu tohtorinna von Kroisos-niminen.

Kerran yksi Hieno Herra mies mun kättein kävi niin, / että luulin tahtovan sen kanssain naimisiin. / Se vähän kupsuttel' ja näyttell' puskiin päin. / Jottae tahtoi näyttää, ymmärsin sen näin.

Mull' ol' ylläin mekko kaunis kukkainen; / siks' niijasin mä kiitoksen: "Oi, Herra Arvoinen. / Mun pittäis ensin vaehtoa vaatteit pikkuisen. / Tuo pusikko kun taetaa olla kovin okainen."

Se Hieno Herra päätään alko raaputtaa / ja ilmeet vaihtel' niin, etten nähny ajatusten taa. / Se pari askelt' kohta otti taaksepäin / ja sitten alko poikkeen juosta kintut vilistäin.

Ei mulla huolta oo tääll' moailmassa. / Oon turvassa mä niinku Herran kukkarossa. / Minä huoletonna kuljeskelen lauleskellen / ja noapureitten tekosia ihmettelen.

BALLADI HASUN MUMMUSTA

On Hasun Mummu nopsajalka Kukkamaakari, / hän naapurinkin
kukat mennen tullen kasteli. / Hän lantaa lorotteli pikku kannullaan / ja
nauraa hykerteli: ”Kutkuttaa tää voemallaan.”

Kun kukat oli hoidettu, hän kassin tempaisi / ja lähikauppaan
helmat heiluin kipitteli. / Jos juorumummun tiellään kohtasi, / hän juttujansa
kosteita näin sepusteli:

”Myö papan kanssa hommoo tehhää päevittäen, / ett' soataesii
tuo kurja lähtee pikipäen. / Voa siell' se ryökäll' kehtoo viel' päkittää, / ee
kottiisa oo ällyy lähtöö, siell' voa jäkittää.”

Kas! Juorumummu nyökytteli ymmärtäen / ja sanaa kierrättään
juoks' kylkimyyryittäin. / Hasun Mummu hameen helmaa sipaisten, / kauppaan
jatkoi kipitystään nopeuttaen.

Oven kauppaan avatessaan teki pikakatsauksen. / Hän
hymyskellen kuulijakseen etsi vertaisin. / Sen kun löysi. Alkoi tilannetta
selostaa: / ”Voa ettö usko, mite teä meitt' hirveest' sapettaa. / Myö pahhoa
tehhää nii' jott' aeva oksettaa, / voa siell' Se meitä aen vuo tapittaa. /
Kohta minä kirveen tempasen / ja sillä peän poes Siltä sipasen. / Ee
tuommosella virkoo oo, / siitä männään takkuuseen.”

Kaupallinen ihmisiä nyökytellen, / ymmärtäen mummu-paran
kosto-koiruuden, / lupas' tukens' antaa turman tehtävään, / jotta naapur'
saatais' lopultakin lähtemään. / Myötätunto mummun sieluun voimaa lahjoitti. /
Hän kotiin lähti. Oven mennessänsä hajoitti. / Oli askeleensa kiivaat. Niitä
nähdä pelotti / ja ajatukset tulevasta hirmuteosta huimasi.

Rupes' Hasun Mummu kukkasia kantamaan, / niitä naapurinsa oven
pieleen asettelemaan. / Hän jokaiselta kukkaselta nupun katkaisi, / oli merkki
tarkoitettu naapurille peloitukseksi.

Kun uhkailua kestänyt ol' viikon, kaksikin, / huomas' Hasun
Mummu; oli naapur' perustanut kompostin. / Joka päivä sinne kukkasia teloitettuja,
/ hän kantoi, niinkuin oisivat ne olleet onnen tuojia.

Alkoi Hasun Mummu tekojansa mietiskelemään. / Hän alkoi tosi
tarkoitusta näkemään. / Ei elos' mieltä oo, jos kaikki tuhotaan, / pitää jotain
antaa myöskin jäädä kasvamaan.

Hän kirveen laski oven pieleen tuumaillen, / ett' tekons'
oisi lopultakin kaksiteräinen. / Jos surmaisi hän naapurinsa vihatuimman, /
saattais' toinen terä turmaan viedä Kusti-pojan rakkaimman.

Näin kostonkierre syöksyyn veisi pohjattomaan. / Ja
syyllinen HÄN ITSE OISI vuoksi valheen ruokottoman. / Sen takoitus ei kuolemaa
ois' ollut aiheuttaa, / mutt' elämässä pienkin valhe tuskaa suurentaa.

Tuskaa, mikä nousee luonnost' ihmisen, / jolle itsetunnon
kasvu on niin vaivalloinen, / että ruumis ehtii askelmat ain' tuhota, / joita
pitkin sielu kasvaa kohti taivaita.

Vaikk' ihminen on luotu kumppanina kasvamaan, / hän veljen
pyrkii joka kääntees' surmaamaan. / Ei ihmispolo taida koskaan päästä
oivaltamaan, / hän tilan löytää opittuaan toisen elintilaa kunnioittamaan.

On Jumalamme luonut meihin Salaisuuden suunnattoman. / Kun
Sielu löytää tavoitteensa Luojan antaman, / se kasvaa pienemmäks' – silti joka
askeleella suureten. / Kun itsetunto kasvaa tilaa antaen, / niin maailmamme
avartuu; salaisesti laajeten.

Sielun kasvumme näin jumaluutta heijastaa. / Se vastakohdat
toisiksensa paljastaa. / Jos tuhoamme kolikosta puolen kruunaisen, / on
käyttökelvoten tuo pläntti, vain toisenpuoleinen.

PAHISPOLKU

> kaikki nimet muutettu

On EnonPosken Pahispolku Mezätiellä päin, / se alkaa kolmosesta,
jatkuu kahteen kymppiin päin. / Se Huusitiellä mutkan tekee kyljittäin / ja
palaa kiireest' Minnetielle, kulkein Mezätielle kolmos-majaa päin.

On Kolmosessa mummoa ja pappaa kamalaa, / siell' pokkaa
pelataan ja hiki päässä kurkotellaan kohti Manalaa. / Ei rauhaa siellä
saavuttaa voi päällä tämän maan, / siell' tissinmurskaaja kun työtään tekee
turma-koneellaan.

Taas tänään Viitosessa kauppaa käydään pimeää, / siell'
pömpelikkö omistajaa vaihtaa, niin ett' tekee kipeää. / On lonkeronsa
levittäneet hyvinkääläiseen, / pikku-tupaan, josta kauppaa tehdään kauas
Espooseen.

Tuoss' Vitosessa asuu myöskin mummo-kolmikko, / jotk'
käsikassaroina toimii niinkuin muorikko, / jok' ilon löytää joka päivä
ilkeillen / ja pikku pipanoita huusin alta kaivellen.

Seiskan taloss' capoja on perheittäin. / Siell' isä-Masa
ohjaa Kusti-poikaa päivittäin. / Käy Kusti kauppaa kalaisaa myös autoillaan /
ja äiti auttaa voitton saamaan kampeillaan.

Seiskass' myös on huvimaja auto-Igorin. / Hän rahaa
Venäjältä kantaa, jotta konkurssin, / voisi välttää perhe Strockoviuksen, /
miss' majaa pitää ihmisistä rehellisin Oksanen.

Igor laittoi pikku-huoran pantomiinaamaan, / pyllyin paljain
korkkareissaan tepastelemaan, / jotta mummut Mezätiellä opin saisi näin, /
tehdä töitä sutareille Venäjälle päin.

Seiskan sora kuluu alla tossuston, / myöskin pappa
Värisuora-Tuomiston. / Hän uhkapelureista suurin ja mahtavin on, / hän
ympärilleen koko suvun suojaksensa luonut on. / Muutoin: vähän perhe
kattopeltejäkin näön vuoksi paikkailee, / mutt' hämytöitä sekin on, näin teot
oireilee.

Yksi paapan palleroista Tuomiston, / sekos' kieroiluista
sekä virvokkeista juomiston. / Hän aikaa viettää kävellen ja hirmuisena
kiroillen / ja silloin tällöin sieltä täältä itseänsä kaivellen.

Lapsilla on tehtävänsä tärkeä. / He juoksee kulisseina ilman
järkeä, / mik' aikuisia estää luisumasta päin, / surmantuojaa, mi aina eteen
kirpoo hyvin yllättäen.

Myyrä-mummu majaa pitää kapakassaan, / jonka terassilla
istuskellen tupakoi hän ajatuksissaan. / Hän cow-boy-tyyliin reviiriään
puolustaa, / ei coltit pääse taskussansa ruostumaan.

Ah! Kahdeksikkopa täällä vasta hurja paikka on. / Se Velmun
mummolana kohtaa vielä hupa-turmion.  /
Siell' Hellu häärää vaimokkeena linna-kundiston, / siell' kauppaa käydään
hämärää, tuon surma-Tuomiston.

Yhdeksikön isäntänä kainuulainen, / koetti mykaan päästä
konnalauman oheisen. / Mutta syrjään vetäytyi hän kauhuissaan, / ei hänest'
ollut petos-pussukoita pussailemaan.

Nyky-isäntänä Poika Setä-Turvaisen. / Kohtalaisen julma on,
on hyvätaitoinen. / Hän taitavasti äänitteitä käyttelee / ja tilanteita
uhkaavia tehtailee.

Kympin asukkaista sanaa sanoa en voi / ettei kukaan tätä
runo-työtä boikotoi.

Yhdentoista asukas on hämy-peräinen. / Lie maalle tullut
asumaan,  luo uskon-sisaren. / Hän hiljaa
uhri-taivaltansa vaeltaa, / hän muille toivon paremmasta tahtoo lunastaa.

Kahdentoista tanner tallaajakseen specialit sai. /
Konkurssiaan paeten he täältä vaimon nai. / Rahoittaja-Ruhtinas tuo kylmä,
armoton, / leimamerkin karvaan heihin lyönyt on.

Kolmentoista asukkaana Arsen Lupin roolailee, /
herrasmiestä, joka melko harvoin varkailee. / Hän tiirailee. Hän hymähtelee. /
Hän lipan vetää silmilleen / ja sätkän tuprutellen polttelee. / Tosi konnaksi
hän kyllä menettelee.

Neljäntoista osakkeessa tieto-keskus raksuttaa. / Se sanomia
kaappaa, sielt' raha lentää merten taa. / On toimistonsa verhottuna taakse
Mariston. / Se muistuttaapi korjaamoa romu-Variston.

Neljäntoista pihtipielet puunaa Näköinen, / on sisarensa
Kokoinen ja aivan Kokoinen. / Sen tarkoitus on häiritä vain tarkkailijaa, / mi
yrittääpi nähdä hämy-hommeleitten taa.

Kuudentoista tiloissa ol' firma agujen. / Se kauppas'
hämy-pusikoit' ja pinkkaa lautojen. / Mutt' kaupat kaatui temppu-konkkaan
mahtavaan, / sai agentuurit muuttaan kauas Janakkalaan.

Oh! Ja voihhh! / Ne meni Janakkalaan!

Kahdeksantoista seurakunta sekulia on. / On Kultasormi-Suloa
ja mummo-parkoi Tuomiston. / Siell' välimajaa pitävät myös Poika
Rauta-Vaarainen / ja Hiltu-Look; mi pantomiinaa milloin mitäkin.

Kaksikymmentä! Oh, taivas varjelkoon, / koskaan meitä
joutumasta perheen verkostoon. / Papan Roolirouva ohjaa naiset kortistoon, /
josta työtä saa vain ne, mi suostuu tarustoon, / jonka mukaan kunnanisät etsii
nakuillen, / päiväkahvi-seuraa lohduks' työnstä takkuisen.

Kaksi-kaksi numerona loistaa Tyhjälän. / Nimensä se saanut
lie toimest' Älyttäjän. / Päällä maan ei liene moista ennen ollutkaan, /
tyhjiks' imee kaikki kamut hupsis-matkoillaan.

Nyt Pahispolku kääntyy Huusitille päin, / mutt' mutkan tekee
ensin ylös yllättäen. / Kas' siellä piilos' luuraileepi Jekku Hyleineen / ja
huume-Pipsa pikku paskottajineen.

Muista enpä taidakaan, / sanaa lokaista. / Muutoin multa
voidaan, / elo katkaista. / Riittää yksi uhka, / Lindan nauhalta. / Hän kertoi
siinä kuinka, / suupaltti löydään laudalta.

Perjantaina 29.7.

"On Hasun mummo nopsajalka kukkamaakari, / hän naapurinkin kukat mennen tullen kasteli. / Hän yötä päivää pihapiiris' touhusi, / hän jäljet jätti touhutyönsä merkiksi.

DonJussi antoi kerran mummoll' lahjaksi, / sien-emän, jossa itiöit' ol' rutkasti. / Mummo naapurilleen sieniemän kuljetti, / sen esikolle punaiselle lahjoitti.

Kun sieni puhkes' itiöitä kukkimaan, / alkoi koko kylä asiasta puhumaan. / Ol' JussiDonin lahjoittanut vitsauksen, / sill' viha alkoi tuhoon suistaa asutuksen.

DonJussin juttu liittyi jollain lailla teatteriin, / niin jumalaisen mahtavaan kuin mausoleomiin. / Hän Valloittaja Don ol' koko luonteeltaan, / ja kaikki naiset tahtoi löytää vuoteeltaan.

Vain nopsajalka Hasun mummo torjui viettelyn, / hän uskollinen tahoi olla miehen aviollisen.

Me syytä kyselimme moiseen käytökseen, / mutt' JussiDon vain naureskeli itsekseen. / Vast' silloin kylä kauhuksensa huomasi, / ol' Donnin Jussi polon jutut vähän hassusti.

Kun tutkailimme asioita tarkemmin, / ol' jotain pahaa tapahtunut aiemmin. / Siit' Donjuan Jussi....

SERENADI TOPILLE

"Minä Poika taitava oon palloilemaan / ja innokas myös naisten kanssa jammailemaan. / Mä tahtoisin sun kanssa päästä iltalenkille. / No! Mitäs sanot? / Oisko sulla käyttöä näin nuorelle kaverille?"

Näin Topin kanssa eka kerran treffailtiin, / vaan katastrofiin lenkki meiltä tehtailtiin. / Tull' nuori mies, mi sutimiesten kaikki temput ties / ja minä tyttö pakoon juoksin niin et' oli jalat hies'.

Mä piilostani kurkkasin ja kauhukseni huomasin: / Ol' PikkuTopi sutimiesten älyleikkiin päänsä työntänyt / ja kaiken oman tahtonsa ol' bisnesleikkiin räätälöinyt. / Hän pallonsa ol' menettänyt, kaiken rahan hävittänyt, / enkä minä enää tiennyt, / minne elo meidät vienyt, / oli kauhuretkillään.

Kolkuttelin puuta, luuta, / kaikenlaista tiedon suuta, / mutta totuus kaikenlainen / juoksi karkuun niinkuin nainen, / jonka silmät pelko oli tummentanut hunnullaan.

Mä tartuin mummun Raamattuhun - / luottaa sen voi Sanaan muuhun / - ja tekstejänsä viisaita mä öin ja päivin selailin.

Ol' ilta yllein joutunut, / kun kirjan olin sulkenut / ja vastausta mietiskelin:

Tää elomme on ankeaa, / jos osallemme lankeaa, / suur Pallopeli valloittajain. / Mutt' pienkin ilo virkistää, / kun sielun silmät tähyää, / luo taivahisten auttajain.

Kun PikkuTopi puhumaan, / käy eduskuntaistuntoon, / voi sutimiehet kalmistoon / hän ohjastella arvovallallaan.

Kun mieli tyyntyy nöyrtyen / ja sydän lausuu kiitoksen, / on eessä taival autuaitten."

Äitien velat

Asui Vitkalan mutkassa Keijo niin julma, / ett’ koko kylä pelkäsi kuollakseen. / Koitui Erkille kohtaloksi karmea surma, / kun vaati hän viinatilkan juodakseen.

Kaikki tiesivät kuka oli tappaja hurja, / mutta puolustajan mainion sai hän rinnalleen. / Niin tuomiotta jäi tuo surmaaja kurja, / oli opettaja latonut sanat puolustukseen.

Kukaan avuks’ tullut ei. / Äidin tahto voiton vei, / kun pojasta katkera kostaja kasvatettiin.

Keijo kylällä kulkien ihmetteli: / “Miksi viha ja kosto ainut tavoitteeni on? / Kauan rakkaus tahdossain sinnitteli. / Nyt turmiota, kuolemaa tahdon elohon.

Keijo äidin luo vetäytyi lepäämään, / alistuen äidin tahtoon ja manipulaatioon. / Äiti koston halus’ lietsoa liekehtimään; / oli hällä sydän musta ja mieli tunteeton.

Keijo kotijoukon tahtoon alistui. / Hän surmavelan maksusta ahdistui. / Näin äidin iloks’ suostui piinaajaksi kasvamaan.

Keijo kiitokseksi ryhtyi totetuttamaan, / äidin sairaan sadistista tubo-unelmaa. / Kas! Äiti oli onnistunut narraamaan, / viha-oppilaaltaan ainevihon salapiilon taa.

Tuota oppilasta Keijon äiti vihasi. / Oli vihan syynä viharikos naapuruston äitien. / Nyt kosto tuota onnetonta lasta kohtasi, / sai taakakseen hän ilkeilyn läpi elon vuosien.

Piirrosvihko -varkaus harhautti, / syytös lapsen päälle opelta keikahti, / saattoi opettaja vihatyöstään jäädä nauttimaan.

Lapsi elonaikanansa sai alistua, / tuhatlukuiseen kiusantekoon joutui tottumaan. / Hän vihavelan vuoksi alkoi kallistua, / samaa katkeruuden kostoa tuottamaan.

Mutta ainevihkon tarina muutti kohtalon. / Oli kirjattuna sinne, totuus äitein petosten. / Joutui Keijon äiti sanomaan: “Tarinani valhe on. / Olin minä takana tuon piirrosvihko-varkauden.”

Vihan palvelijat tajunneet vain ei, / että Luoja voiton lopulta nyt vei. / Hän tilannetta käytti uutta luodakseen.

Sillä näin se aina on: / Luoja vihan turmion, / kääntää lapsen päältä ylle, / uutta luovan ristintuomion, / joka aikain aluss’ jo määritelty on.

Peräkylän Lyyti

Lyyti Peräkylän tietää, / että herrat narrailee, / teoillansa kerskailee, / torjuttuina häpäisee. / Lyyti kouluun meni, / Topi kävi / kiinni hameeseen. / Jolloin kompastuen kaatui. / Joutui luonnekokeeseen.

Eikö näin, / Matti-kulta? / Luonne on, musta sulla, / niinkuin Charles Masonin?

Ka-ta-la. Ka-ma-la. Aivan inho matala / niinkuin luonne Masonin.

Tarinamme Topi Ouluun / meni juttutalkoisiin. / Siellä osaa ottaa hänen piti / leikkiin kiimaiseen. / Oli luotu sketsi, / pelkkä vitsi, / jolla aiottiin, / Lyyti-tyttö naittaa, / petiin laittaa, / seksi-taito kokeisiin.

Mutta voi!/ Lyyti huomas, / luonteeltaan, kun on Tuomas; / “Pilaa matti tehtailee!”

Pa-ke-ne! Tor-ju-se! Maahan iske ketale, / mikä pilaa tehtailee.

Mutta Topi-herra mahtava, / ol’ Hesan koppava. / Hänpä päätti, että juttu kasvaa / selän takana. / Koska Lyyti-tyttö, / arka on / ja sängyss’ taidoton, / ompi totuus hänen kohdallansa aivan arvoton.

Kävkö näin? / Topi päin / manaa ajoi autollaan / halvaantuen ruumiiltaan?

Kar-mí-va. Koh-ta-lo. / Oli vihan lihaisen, / sillä halvaantui hän ihan kokonaan.

Senssi-kaupoista / tul’ Lyytin päälle kesto-ilmiö. / Siinä myytiin miestä sekä naista. / Oli Topin kosto selviö. / Huumesyytös kyti, / varkaus pesi, / Topi-tarinaan. / Ennen kuolemaansa ehti luoda, / juonen pantomiinin hallintaan.

Us-ko pois. / Vi-ha voi. / koko sielun kuolettaa.

Lammen lainehilla kasvoi / kosto Topin halvauksen. / Sillä syyksi kuvailtihin, / käytös Lyytin pikkuisen. / Matti Topin rahat / ökyvarat / naisiin tuhalten, / saipi lammen laineet nousemahan / raivoon myrskyiseen.

Näethän? / Herjaillen, / toimittaja toinenkin, / kuolee jälleen alle sadistisen viha-rikoksen.

Lo-pe-ta. Ko-pu-ta. / Vältä tuomio tuon sadistisen viharikoksen.

Ohjastaja

Nousi Otavassa Kari-poika ohjastamaan, / rupes’ huijareiden toimintaa junailemaan. / Oli vaunuissansa poikia Haminasta, / ja Jyväskylän kaupungista sekä Laukaasta.

Pojat narrasivat toisilta omaisuutta, / vedättämällä naisparkoja huoletta / häpeään, mokiin ja tyhmyyksiin, / joista heitä armotta kiristettiin.

Masa otti vaimoksensa rikollisen. / Naisen niin viisaan ja kiitollisen, / joka älykkäästi johti naisten turneeta, / ohjas’ heitä pantsuillaan ilman tunteita.

Uppiniskat käsiteltiin taitavasti, / ohjattihin mokailuihin oppineesti.

Midja antoi tekniikkaansa rutkasti, / johdatella Uppiniskaa salaisesti.

Kas Midja oli löytynyt kieseihin, / noihin Pietarin matkojen aikoihin. / Jalansijaa armeijassa kasvatti hän. / Halus’ huumekaupan ohjat niinkuin mafi-män.

Juur’ Midja oli taituri rakentamaan / salaseurantaa ja salatutkintaa. / Hän miliisinsä ohjas’ mukaan bisnestoimintaan, / näin linkkejä uusia sai hän hallintaan, / joilla jäseniksi ihmisiä kutsuttiin, / kaikenlaisen kierrätyksen ihmeisiin. / Saipi upseeri Jussikin ylennyksen, / kun pääsi kyläpoliisiksi pienen kunnan sen.

Jos mikään toinen keino ei auttanut, / vaan Uppiniska kaikessa ol’ vastustanut, / hänet annettiin Mustasen toimintaan, / jossa ihmisiä salaa mustamaalataan. / sekä uskottavasti profetoidaan: /

”Tämä ihminen on sairas ja rikollinen. / Hän yltä päältä paha on ja saastainen. / Hänest’ uskoa voi vain kaiken sen, / missä ilmoittaa hän olevansa syyllinen!”

Näin Mustas-perhe tuhosi tuhansittain / niitä ihmisiä, jotka koetti yksittäin, / torjua tuon älytysvedätyksen, / Kari-porukan ja Suuren Huijauksen.

Ompi maailmamme meno niin oudon kamalaa, / yhä selkärangattonta makeilijaa ihannoidaan, / hänest’ mallinukke tehdään jopa eduskuntaan, / jotta rahoja hän ohjailisi rikostoimintaan.

Ohjailua

Nous’ Mustonen siskoa ohajilemaan, / uskontielle oikealle opettamaan. / Hän päätti tehdä siskosta uskon sankarin, / mi rehti, puhdas on, päästä jalkoihin.

Mitä enemmän hän siskon mieltä manipuloi, / sitä vaikeamin koko homma kompuroi. / Hän siskon syöksi epätoivon syviin kuiluihin, / sillä Jumala ei osallistunut herjalynkkoihin.

Tässä rikolliset huomas’ tilaisuuden mainion, / avuks’ tulivat he lausumalla herjatuomion.

He jalansijaa saivat oikean Herran pitoihin, / löys’ salailu nyt sijaa uskovien seuroihin.

Oli Norjasta ja kaikenlaista ruotsinmaalaista. / Oli virkolaista, venäläistä sekä saksanmaalaista. / Oli lappalaista, savolaista, oulunmaalaista, / vaan eipä löytaneet he tuolta herjasulhasta.

Syntyi katastrofi katastrofin perään keskuuteen, / noiden uskovien, jotka luotti profetian herruuteen. / Tull’ uskostakin lopulta vain bisnes-tavaraa, / jolla siivitettiin uskovien kuntorata-poljentaa.

Karin pendolino

Pendolino Pesosen, / pakoon kiitää, pantsu on / huristellut Helsinkiin / ja sieltä Israeliin. / Tuu, tuu, tuu. Tuuli käy Afekista.

Masa toi sielt’ huumetta, / kibbutzien kuumetta, / Janakkalan sokerisiin / tehtaan rattaisiin. / Puu, puu, puu. Puutarha on tapetilla.

Poika joukko Otavan, / toimeentulon luonut on, / jossa raha omistajaa / vaihtaa ilman takarajaa. / Suu, suu, suu. Suuri on kaunista.

Siirtyi toimi laittomaan, / naisten kauppaan antoisaan, / sitä tietä loppumaan, / pääs’ usko Jumalaan. / Juu, juu, juu. Juupeli nous’ eduskuntaan.

Malmin taskuun livathi, / auton perään kilahti, / PikkuTopin rahapussi / voiton merkkeineen. / Kuu, kuu, kuu. Kuusi on tukkipuu.

Huuma jatkoi kulkuaan, / toimittajat huumettaan, / tiputteli sinne tänne / piinan lenkkeineen. / Huu, huu, huu. Huumasi kuolemaan.

Rahat rupes’ loppumaan, / karit siirtyi vaatimaan, / tapaturmaa karmivaa / Riksun maisemiin. / Duu, duu, duu. Duuri on Hangossa.

Hessu rupes’ johdattaan, / siskon sukua maksamaan, / Malmi-napsun kokonaan / peitteeks’ varkauden. / Zuu, zuu, zuu. Zuumi on Savossa.

Kukka-Rouva nai majurin, / autoilija sai floristin, / Topin pikku rahat jaettiin, / MaMMePen kesken tasattiin. / Ruu, ruu, ruu. Ruusu on piikkinen.

Markut antoivat apuaan, / Raimot syytivät rahojaan, / jotta siskot aikanaan / joutuis’ köyhiä piikomaan. / Sillä lailla saataisiin, / apuriksi hänet rattaisiin, / autokauppaan ja bisneksiin, / jotka hyssytellen peitettiin. / Nuu, nuu, nuu. Nuukuus on valttia.

Lopun saatte te arvata, / tieto sen on ratki karvasta, / sillä pendolino ajoi vaunuineen, / Vanajan kirkon luona onnettomuuteen. / Oon, oon, oon. Onnistunut herjalynkan ratkomaan.

Suuri Rooli

Kuka uskoisi tarinaani? / Suurta teatteri-kokemustani? / Luulin meneväni ravintola-iltaan, / kanssa Paulan ja Hiltusen, / mutta jouduinkin mukaan pilkkaan, / Oulun teatteri-ihmisten.

Meidät vietiin käytävä-pöytään, / “sillä sali ihan täynnä on”, / sanoi tarjoilija tehden työtään, / oli kiire sanoinkuvaamaton.

Vasta jälikäteen sain ma tietää, / oli suunitelma tällainen: / Olin tarjolla näytelmä-rooliin / “tanssikaveriksi taivaisiin”. / Siellä uutta draamaa yleisölle luotiin, / uutta tunnelmaa kappaleisiin. / Oli tarkoitus mun Musta-heppa olla, / päätähtönen näytännön, / jossa Topi tansiin ohjais’ suoraan esiintymislavan edustaan. / Siinä tanssisimme rooli-luokkaan / “huippuhilpeä” ja “kauhuisaan”.

Mutta testiä en läpäissyt lainkaan, / sillä aavistin: “taas narrattiin”. / Minä kotiin läksin kiirehintaan, / siellä ystävyyttä ihmeteltiin.

Draama-muistoa muistelen illoin, / roolirouvia tarkastelleen. / Draaman vastuuta pääsenkö milloin, / esiintuomaan ja arvostellen, / draaman vaikutusta nurjaa silloin, / kun luottamus tuhotaan naureskellen.

Balladi Pantsuista

Minä olen pikkusisko Oksasen perheen / sekä doping-aine erheen / että pantsutiimi-vermeen. / Minä olen morsmaikku HessuTopi-perheen / sekä MarkkuTopi erheen / että PikkuTopi -vermeen. / Ja kuljen kohti pila-soolon satamaa.

Päivi oli taitava kirjoittamaan / Jussi ohjailemaan / Kari pantomiinaamaan. / Nuoret lähti onneaan tavoittamaan / suureen maailmaan / luokse pantomiinimaan. / Luoden älytyksen upo-uutta historiaa.

Vaimo-sota heti aluks’ kiivaaksi muuttui, / sisko toisilleen suuttui / ja kun veljessopu puuttui, / Pantsu-pappa vapaana pääs’ ohjailemaan. / Toimittaja näyttämölle rooliinsa luutui, / katukivikkoon kaatui, / jaloistansa halvaantui, / naimakauppiaaksi lopultansa ohjautui.

Ievan kautta Eija-tyttö miehensä sai, / hän näin Toivonsa nai, / on onnellinen kai. / Ievan kautta vaimokauppa kiivaana käy, / ei huolenhäivää näy, / ei Ivan täällä käy, / hän tuotteensa vain kuskaa raja-tuntumaan.

Metsätiellä Pantsu-päivä iltaan jo käy / ei irtopäitä näyt / kaikki elossa käy. / Huumenuoret kylätiellä toikkaroi / Sulot kompuroi / Paavot keikaroi. / Velmun luona Punamummu riemumiellä ilakoi.

Topi-pantsukka

Mull’ on paljon tarinoita, / mutt’ ei leivän päälle voita, / jollei hyvä Onni koita, / tuuri vaivaisten.

Kylvin kyllä perunoita, / mutta Kusti kylvää noita, / pikkuisia palleroita, / myyrän poikasten.

Suurin myyrä-pullukoista, / Pipsa nimeltään on noista, / surman suuren olioista, / joukost’ pantsujen.

Sulon pullo-pulinoita, / kiroja ja jupinoita, / tarjoillaan kuin kuvioita, / Suuren Kuvaston.

Yksi kerta mulle riitti, / juoda niin ett’ Alko kiitti, / silloin älytyksen sviitti, / oli Maaritin.

Miksi Maarit halus’ moista, / häpäisyä juomaloista, / viinistä ja kolpakoista, / sen kun tietäisin.

Ehkä liittyi häpsy vähän, / yritykseen saada tämä / elämäni päälle läjän / vale-everstin.

Sanoa voin silti noista, / everstien juottoloista: / kokemus ol’ opettava, / sanankäyttöön opastava, / iloks’ yksisilmäisten.

Oodi Paavolle

Paavo hiekkalaatikolla / korvas’ kuusen nurmikolla, / vaikka talvipakkasella, / lunta kertyy kannen päälle / kinos kaksimetrinen.

Hiekkaa ei saa liukkahalla / kelillä niin vaivaisella, / mutta voimme muistatella, / miten hauskaa kesäsäällä, / ol’ temppu hektinen.

Sisko joutuu koko kesän / näkemään tuon roskapesän, / jossa reikä ammottava, / on kuin hornan kita kova, / musta, kiukkuinen.

Jospa Luoja antais’ Paavon, / löytää onnen luona Vuokon, / joka Paavon iloon ohjais’ / sallis’ rakkauden, joka myöskin kohtais’ / kuuusentainta tomeraa, / joka yksinäisnä koettaa / roskain seinää koristaa.

Jopa Paavo poikinensa, / hyötyis’ oksistansa kerran, / sillä happea sen verran / hänkin hengittää.

Kaksinkertaine harha

Kofeniini-paukku korvissaan / tyrmäystippa-liemi suonissaan / suuntasi hän suoraa tietä keskustaan, / Vallingrilli dramatisointi-pantsukkaan.

—- Markku-pappa luona grillin / odotteli, että mielin, / huumatuin ja oudoin kielin, / kertoisi hän mistä pussin / rahaa täynnä löytäisin.

—- Mutta pantsu pyllähti, / sillä muisto yllätti. / Markku-pappa muistutti / Pelimiestä hauskasti. / Yhteenotto nauratti, / joten yrittää toki kannatti.

Rahapussi-varkaus muistoissaan, / joutui Pappa matkaa jatkamaan. / Harhateile joutui pappa kulkeissaan, / syyllistä kun etsiskeli vastaamaan, / pussin var-var-var-var varkaudestaan.

Markku-pappa pysähtyi nyt miettimään; / Liekö harhaa sillä itsellä mielessään, / joka laittoi pussiansa metsästämään?

Harhan vuoksi toinen joutui kestämään / tuskan täyttä elämää ja kysymään: / “Miksi mua estetähän elämään? / Harhautetaan vain häpeään ja ikävään. / Kuka tästä lopultansa hyötyykään?

Näinkö?

Enonkoskelta sai Hessu voiton makoisan, / hän velkaa jäi lautakaupat sekä miljoonan. / Kun Enonkosken Make joutui vaikeuksiin, / hän Hessun kutsui avuksensa älytyksiin.

Hessu suhteillansa autokaupan konkariin sekä / venäläisen lohikaupan trokariin, / aikoi vedättää minut autovarkauksiin, / Hälle luvattiin: / Niillä rahoila sun kaikki velat kuitattiin.

Kun Hessun juttu raukes torjuntaani raivoisaan, / alkoi kiusa jyristellä junamiesten sopukkaan / ja pääsin hevosmiesten dopin-porukkaan, / jonka majaa rakennettiin koulu-Kopukkaan.

Kun turvaan huijareilta sin mä Idan miljoonat, / oli kiitoksena syytökset ja mitätöinnit biljoonat. / Nous’ rakentaja-poppoo taasen jahtaamaan, / kai rahojani luuli pääsevänsä lahtaamaan.

Kun irti pääsin vainoojasta häpäisten, / papan pikkuisen, / sekä ihmetellen: / miks’ jatkuvasti mua kiertää sarja joukkopetosten?

Ketä luostarinne toiminta tuoll’ palveli / kun sieltä kaikki pois minut hätisteli? / Eikö rooli siskosena luostarin / olis’ palvellut Topi-kiusan kulissin? / Vai nousko pelko ehkä kaihertamaan, / että korvaukset joudutte te maksamaan, / sillä herjaa elämää on runnellut, / monen hengenlähdön kaiketi myös vaatinut.

Ehkä historia joskus vielä paljastaa, / kenet rahamiehet kulikseinsa valjastaa, / käsikassaroikseen nöyrimmiksi ohjastaa.

Helena?

Vasta luostarissa opin huomaamaan. / On ihmisellä tuhat roolia kohtalossaan. / Oli Helenalla luonne hyvän näyttelijän, / joten rooliks’ sai hän super-rouvan sekä emännän. / Hän yritti myös osaa hyvän ystävän, / mutt’ törmäs’ ihmetyksiin vakaan epäilijän.

Yks’ Helena ol’ laulaja osas’ mummun sen, / mi lauloi laulun kunniaksi pelargonien. / Ol’ Helena myös roolissa tuon matonkutojan, / jok’ virkaa teki sairaan vajaamielishoitajan.

Loi Helena myös uraa roolis’ Evan sisaren, / jok’ joutunut ol’ valtaan alkoholi-hirmuisen. / Oli Helenaa ja Elinaa ja pikku-Mariaa / ja kyläs’ kävi myöskin pari näyttelijää.

En häkeltynyt arvokkaista vieraista, / sillä palvellut oon jopa kaupunginjohtajaa Viipurista. / Näen Helenoita kaduillamme päivittäin, mutt’ rooli heillä vaihtunut on edessäin.

Ol’ näyttelijä Helenamme verraton, / mutt’ ohjaajana aivan ylittämätön.

Kellojen sanoma

Kirkonkellot ohjaa, / luokse koivikon. / Siellä Jeesus kerran, / tutuks’ tullut on.

Kuolemallaan nosti, / uuteen elämään. / Ihmiskunnan osti, / Luojaa etsimään.

Toiset löytää Herran, / luona alttarin. / Siellä laulla kerran, / kansa psalttarin.

Salaisuus on tässä: Yksinäisyys kutsuu, / sitä etsijää, / joka ihmisissä, / joutui pettymään.

Pilkka, iva herja, / ei voi käännyttää / luokse Armon Herran, / vaan työ tyhjäks’ jää.

Kirkonpenkki tyhjä, / niiltä osin on, / mistä ihmisryhmä, / pilkattu pois on.

Luojan rakentama, / metsäkirkko on. / Kevään kaunistama, / on alttar’ koivikon. / Leskenlehti kukkii, / vuokkoin meri on / taivaan kuvastama: / niin kaunis luonto on.

Hessun peli

“No, jo nyt on perkele” / kiros’ velipoika niinkuin aito ryökäle. / Tahtonsa ei tainnut mennä perille, / vaikk’ apuna ol’ Hessun suku Puuhake.

Sisar antoi tuomion: / ” Hän on skitsofreenikko”. / Käly lisäs’ huomion: / “Ja myös maanikko”. / Äiti jatkoi tuomiolla: / “Kleptikko”, / serkku kuvas’ sanoillansa: / “Murha-Mikko.”

Yksi koetti houkutella homouteen, / toinen julkihäpeään ja huoruuteen. / Kolmannelta löytyi vihje autovarkauteen, / neljänneltä osallisuus karkuruuteen. / Viides’ syytti hulluks’ pikku pieruillaan, / kuudes’ huusi: “Tullos’ väki katsomaan” Hessu nappas’ kuvan salapokkarillaan.

Seitos-poika nosti vihjeen “huumediileri” / kasi-tyttö antoi toiveen “viinamuumio”. / Ysi-poika kantoi kokoon kortensa / ja antoi äänitteille koko tarmonsa.

Kymppi-tyttö väkeänsä nauratti: / “Kyllä Mikko-poikaa sitten peloitti!” / Yhdestoista osoitti / on Mikko työtön mies. / Kahdestoista lisäs: / “Ja hullu, kukaties!”

Tunsina kun antaa tosi todistuksen, / on Mikko myyty hulluuteen ja köyhyyteen.Tuo velipoika kiroilla saa kyllikseen, / ei Hessun tiimi koskaan ota oppiakseen: / “Elämä on peli, jota pelataan, / ei palloa saa alleen jäädä hautomaan.”

Tuokio

“Nurkkalan Pojalla on vauvelinukke / Metsätiellä raikaa vauva-äänite. / Köpän koira räyhää: / “Pelkää kääkkä nälvää”. / Kustin tieltä lentää mutakokkare. / Köpättären kasvoilla on ilme niinkuin Helenoilla, / siellä leikin perukoilla / krusifiksin edustoilla.

Anna-tyttö muistuttaa / Aino-lasta kaihoisaa, / Rintehillä kaukaisilla, / PikkuTopin tanhuvilla, / josta pallo pompahtaa / kohti Oulun Areenaa. / Huppa-rumbaaa / Trättättää. / Olet melko rämäpää! /

Roolirouvaa hupsuttaa, / Pipsan korvaa kupsuttaa / sinne vähän supsuttaa: / “Pantsu-taito verraton / voimamme on loputon. / Voitto meidän onni on, / siipirikko riemuton / tuhoon tuomittu jo on. /

Paskottaja vaimoineen / häipyy mutkaan hämyiseen. / Haukku siellä vingahtaa / ehkä joku piikin saa. / Vaihtuu hampaat veriseen / ienvaivaan tuskaiseen. / Kivun myötä mieleen nousee / ihmetykset, kysymykset, / Ansin talorakennukset. /

Valtapeli suunnaton / tuhoon kääntynyt jo on. / Liekö aikaa puolustella / pikku piinaa kasarmeilla?

Miten tunnistan Kuninkaan?

Markus 15:21

“Jeesuksen ristiä kantamaan he pakottivat

erään ohikulkijan, kyreneläisen Simonin,

Aleksandroksen ja Rufuksen isän,

joka oli tuossa kaupunkiin.”

Herra, anna ymmärrystä,

sillä vaikka etsin Sinua,

en tiedä, miten tunnistan Sinut.

Ja kun olen löytänyt Sinut,

en käsitä Sinua.

Opetit:

te, jotka yhdessä kärsitte,

te saatte yhdessä juoda

rakkauden maljan

pohjaan saakka.

Tartuin ristiisi käsittämättä, mitä tein.

Niin kuin Simon, kyreneläinen.

Ohikulkija.

Kiireinen, musta mies.

Orjan jälkeläinen.

Tottelemaan tottunut.

Tarttui ristiin, koska vaadittiin.

Kantoi, huudoista ja pauhusta välittämättä.

Työnsi raskaan ristin vaivatta hartioiltaan kummulle.

Pyyhkäisi huokaisten hien otsaltaan.

Siirtyi syrjään kun käskettiin.

Jäi katsomaan.

Simon, Kyrenestä,

katsoi.

Katsoi uupuneita teloitettavia,

katsoi uhmakasta väkijoukkoa,

katsoi ristin päälle lyötyjä sanoja.

Katsoi hidasta näytelmää,

ristin päälle naulaamista.

Vasaran isku.

Toinen.

Kolmas.

Loputtomiin

iskujen kaikuessa

hänen tajuntaansa nauliutuivat sanat: ’juutalaisten kuningas’.

Simon, ohikulkija,

katsoi.

Juutalaisten kuningasta.

Lähettänyt: topinkiusa16 - 22.3.2011 klo 12.16

tiistai, 22. maaliskuu 2011

HessuTopi

Hessu
 
Oliko bulvaani metallinkierrätyshankkeeseen?
 
Rahoittajaksiko? Millä rahalla?
 
Vai oliko tarkoitus kiristää mukaan huumekauppaan Thaimaasta sen avulla, että olin allekirjoittanut hämypaperin, jolla Hessun konkkavelat oli käännetty minun päälleni.
 
Siis KIRISTYSYRITYS!
Lähettänyt: topinkiusa16 - 22.3.2011 klo 12.14

  • >  meili-osoitettani [email protected] ja [email protected]. suljettu !!!    Toivottavasti se henkilö, joka sinne kirjoitti, ottaa yhteyttä osoitteeseen [email protected].


    - - - - - -


    Hupsista vain, Topsukat!


    Mitä se on se aine, kun muuttaa maidon keitettäessä hyytelöksi? Ja maito kirveltää ikeniä. Ei kai se vain ole sitä nestemäistä amua?


    > Ei. Kyse ei ollut siitä, että maito oli vanhaa ja happani. Hera ei siitä erottunut. Maito vain muuttui keitettäessä hyytelöksi.


    > Tämä Päivi R:ko se siellä nyt töpsyttelee, kun en saa hänestä kertovia sivuja auki?


    - - - -


    >  Valkoiset takit topsukoiden päällä? Onko se merkki siitä, että te olette VALKOISIA KIVIÄ Jumalan vakkasessa, kuten Hessu asian ilmaisi omalla kohdallaan. Silloin toki hänen kommenttiaan kummastelin (kun ottaa huomioon, miten suuren summan hän oli piilottanut velkojiltaan), mutta jos olikin niin, että hän oli Vapari-porukan käsikassara, niin onhan hän voinut olla entinen PIIP. Uusi luomus Kristuksessa.


    Hessu muuten muistuttaa kovin sitä Vapari-miestä. Meninkö minä niin paljon vikaan arvioissani? Onko KOKO PANTSUKKA VAPARISTA LÄHTÖISIN.


    > Olen äärettömän pahoillani kaikkien niiden "Pikku Topien" ja Liisan  puolesta, joiden elämään löin kysely-leimani.  Minulle ei jätetty muuta mahdollisuutta selvittää kuka on OULUN PIKKU TOPI sekä se, mitä tapahtui Otava/Mikkelin hevoshuijaus-yritykseen liittyen ja noista tapahtumista alkanut herjalynkka; myöskin tämä nykyinen venäläis-buumi ja se, miksi eräässä autossa oli edessä venäläis-rekkari ja takana suomalainen!!!


    >>>  Oliko se sitten niin, että Torivoro oli täältä päin  ja Pikku Topi Liisan tuttava; toimittaja? Valkolan tyttöjen rimpsa-reissut riistäytyivät hallinnasta, jonka takia Toivo-uljas lähti puolustamaan hali-toimintaan haluavia Torivoron kavereita ja Valkolan tyttösiä, sillä Toivo-uljas halusi tehdä minusta "puhtaan morsiamen"?


    - - -


    17.11.


    Vilppulan Kalamiehet


     

    " On Kapeenkosken rantamilla kutupaikka oiva. / Sielt' kalaa saapi vaikka herra koroill' keikaroiva. / Voi vapaa heittää takakautta kauas kosken taa / ja koskikivikossa haavin kanssa tallustaa.

    Hei!

    Taas lohineito siiman vei!

    On meillä joukko rohkea ja voittamaton. / Me kalavedet valloitamme, / Ahdin valtakunnan jaamme, / lohineidon omaks' saamme, / nimen ikikirjaan taomme: VILPPULAN KALAMIEHET.

     

    Toi Mikko muassansa eväst' kaikkein juhlavinta. / Ei esteenänsä ollut edes kallis ostohinta. / On kalamiesten kesken veljeys hallitsevaa / ja veljes-sana emäntien mokotusta kahlitsevaa.

     

    Hei!

    Taas lohineito siiman vei!

    On meillä joukko rohkea ja voittamaton. / Me kalavedet valloitamme, / Ahdin valtakunnan jaamme, / lohineidon omaks' saamme, / nimen ikikirjaan taomme: VILPPULAN KALAMIEHET.

     

    Taas matka taittuu riemuiten on airoiss' Anttos-kilta, / se huulta heittää niin ett' kutkaa miesten riemurinta. / Kun suvannossa matkanteko hitaaks' rauhoittuu, / niin vaappui veteen ripirinnoin laskeutuu.

     

    Hei!

    Taas lohineito siiman vei!

    On meillä joukko rohkea ja voittamaton. / Me kalavedet valloitamme, / Ahdin valtakunnan jaamme, / lohineidon omaks' saamme, / nimen ikikirjaan taomme: VILPPULAN KALAMIEHET.

     

    Kun ilta joutuu, rantaan souttaen työ on mieluisinta. / On rakovalkioitten luona seuraa rattoisinta. / Siell' kiivas mieli auvoiseksi rauhoittuu / ja apeankin reppuun hauskuus asettuu.

     

    Hei!

    Taas kalamiehet lohen söi!

     

    On meillä joukko rohkea ja voittamaton. / Me kalavedet valloitamme, / Ahdin valtakunnan jaamme, / lohineidon omaks' saamme, / nimen ikikirjaan taomme: VILPPULAN KALAMIEHET.

    - - -

     

    SILMÄLEIKKAUS TIKKURILASSA, Seija?


    >  oliko se bluffia? Kuinkas paljon minä siinä menetinkään turhaan rahaa? TEIDÄN hyväksenne Topsukat!


    Laskeskelkaa kaikki nuo silmäleikkauksen tapaiset kulunki-erät ja tulkaa sitten näyttämään minulle saldoa. Ja lopettakaa varastelu.


    16.11.


    Sain Saunalahdelta laskun, jossa perättään PREPAID-liittymän irtisanomismaksua ja rahasummaa (4,20), jolla olen soittanut sakkopuheluita sen jälkeen kun saldoni ylittyi.


    Lasku oli tuotu kirjelaatikkooni ilman postileimaa.


    Koska sim-kortti-tilauksestani (tein sen internetin kautta) puuttuivat tunnusluvut ja puhelinnumero-tieto (jonka sain soittamalla Saunalahteen!), minulla lienee ihan realistinen oikeus olettaa, että tunnusluvut nappasi Topsukka-porukka käyttääkseen niitä puhelinliikenteeni seurantaan ja muun muassa estämään tiettyjen autojen rekisteritietojen selville saamisen.


    Muistattehan Topsukat!


    Lasku on ihan aito Saunalahti-lasku, joten se on kirjoitettu liittymän sisäpiirissä. En aikonutkaan jatkaa liittymn käyttöä tunnuslukujen varastamisen takia.


    Vielä kerran laskun viite: 918 08257 55790 72188.


    Olen lähttänyt laskusta tiedon poliisille ja Saunalahteen, mutta koska yhteydenpitoni ihmisiin on kangerrellut, kirjoitan tämän vielä tähän blogiini.


    - - -


    >< Näinkö:  Mikkeli-Otavan hevoshuijaus:  Exä ja H   pitivät minua jälkeenjääneenä ja kehitysvammaisena ja henkisesti niin sairaana, etten huomaisi älytystä,  - jossa oletuksessa he olivat IHAN OIKEASSA, sillä mieleenikään ei tullut tehdä mitään rikosta tai seurata, josko sitä kukaan muukaan tekisi)  teetättivät jonkin kavalluksen Mikkelin totoluukulla, jonka tekotapaa en vieläkään ymmärrä. Samaa menetelmää käytetäänkö yhä?


    >>>>  eli kutsutaan kokematon tyttö luukulle ja käsketään hänen toimia jotenkin, mikä auttaa VÄLISTÄVETOON. Tyttöä ei kutsuta toistamiseen samalle luukulle, sillä hän huomaisi tekotavan.


    Huijauskohteena Mikkelissäkö  oli joku M:n sukuun kuuluva Enonkoskelta, josta seurasi Se tallimestari-älytys-yritys ja niin edelleen?


    - - -


    Viesti rohveetalle:  Raamatussa ei missään kohdassa sanota, että ihminen saa auttaa saatanaa kurituksessa, jonka Jumala on ihmisen päälle heittänyt. Raamattu ja Sana ja JEESUS antavat ymmärtää, että sanat "...ja jätti hänet saatanan kuritettavaksi..." tarkoittaa henkimaailmaan liittyviä juttuja.


    Ihmiselle Jumala antaa käskyn auttaa ja tukea, vahvistaa ja lohduttaa, parantaa ja kuntouttaa. Mutta EI saatanan avulla - sillä silloin ihminen itse syyllistyy rikoksentekoon, kuten nyt kävi paapuskalle  -  vaan sillä lääketieteellisellä,  henkisellä ja avoimuuteen perustuvalla tavalla, joka kuuluu ihmisen normaaliin tieto-taitoon ja jolla vahvistetaan ihmisen itsetuntoa ja luottamusta ihmisyyteen.


    Jumala ei ole ylimaallisia tiedonsanoja avaruudesta. Sen ovat todistaneet avaruusmatkailijatkin. Jumala on sitä tieto-taitoa, joka meissä ihmisissä on. Ateisteissakin.


    Eikä vain sen takia, että "ateistien kuuluu rahoittaa uudestisyntyneitä jumalanlapsia", kuten eräs saarnaaja sanoi, vaan sen takia, että Jumala on niin hyväksi nähnyt.


    - - -


    14.11.


    Aloin tehdä balladia,  mutta juutuin kertosäkeeseen, joka kuuluu näin:


    "On meillä joukko rohkea ja voittamaton. / Me kalavedet valloitamme, / Ahdin valtakunnan jaamme, / lohineidon omaks' saamme, / ikikirjaan nimen taomme: / VILPPULAN KALAMIEHET!"


    Pyydän apua Vilppulan kalamiehiltä! Jotta saan herjalynkan auki ja ihmisoikeuteni takaisin. Mutta en halua tutustua enonkoskelaisiin. Mukaan lukien päättää itse, missä asun tai mitä teen työkseni. 


    - - -


    > Jepulis, että olette olleet taitavia. Mutta peräsinhän minäkin jo vuosi sitten mahdollisuutta, että Näköis-pantsukka lähtisi Kurki-suvun keskuudesta, sillä niin taitavia sukulais-Näköisiä pantsuporukoissa on. Tai sitten todellisia sukulaisia, kuten Satu-pantsukka (kurpitsa/huonekatselmus/Köpsykkä)


    Eritoten Ami-Look, jonka löysin Vilppulan kalamiesten joukosta.


    > Onko koko Näköis-tehtailu Vilppulasta kotoisin, vai onko sitä vain käyttänyt hyväkseen lynkka-porukka? Toimittajan osuus ja lähtökohta toimittaja-pantsukalle? Liittyykö Liisaan?


     > Onko minulla Näköinen? Kurki-suvun keskuudessa? Mitä Sisko-Look on touhuillut?


    > Entäpä OULUN PIKKU TOPI?


    1) Kuka hän on?


    2) Mitä hänelle tapahtui 70-luvun jälkeen?


    3) herjalynkka näyttää nousevan nimen omaan Oulun Pikku Topista? Kuka hänet älytti perääni? Ja miksi?


    ( > Oulunsalon baarissa Topi-Look huusi: 'Miks' sää tuut tänne, jollet sää mitään haluukaan, saatanan lesbo!'  >  miksi Topi-Look oletti, että olin mennyt sinne jossakin hänen odottamassa mielessä? Kuka Paulaa käski viemään minut sinne? Oliko tarkoituskin, että käyttäydyn kuten Paula ja Híltu, eli en juurikaan kiinnitä huomiota ympärillä oleviin vaan juttelen vain heidän kanssaan, jotta Topi-Look joutui jälleen raivon valtaan, koska hän luuli, että olin taas SEN takia siellä. Eli hänelle oli kerrottu minun tavoittelevan mies-seuraa ensin Oulun teatterin käytävä-pantsukassa ja sitten Oulunsaon baarissa. > Mikäs ihme se sitten on, että kaikki VÄÄRISTYY > tyypillistä Liisaako?


    Tiesikö älyttäjä, että Pikku Topin kanssa kävisi juuri näin;  jos hänet torjuu,  syntyy maailmoja ravisuttava herjalynkka?


    4) Venäläis-yhteys? Pantsukanpunojako? Opetti kalamiehet pantomiineeraamaan? Kiitokseksi saamastaan avusta? Vai valloittaakseen maailmaa?


    5) Pappi-yhteys? Kuka järjesti Haifan Hannelen herjarohvetian? Kuka toteutti sen? Lut.papin porukkako?  Kuka keksi, että sitä käytetään saatanan sanana? Raamatussa toki sanotaan: "...kosto on Jumalan...", mutta miksi minulle ei kerrottu, mitä oli tapahtunut? Miksi minulle ei annettu oikeutta puolustauta?


    Kenen rikokset päälleni heitettiin? Ketä sillä suojeltiin? Saatanaako ja hänen avullaan toiminutta petostelijaa? Haluttiinko suojelulla vain pitkittää petoksen esille tuloa, jotta rikos ehtisi vanhentua?  >>>,,, ehkä ajatuksena oli, että maineeni puhdistuu, kun tulen "rohveetta-uskoon" ja kerron kaikki asiani julkisesti ja koska niissä ei ole hevos-petostelua, en varmaankaan ole niitä tehnyt ja näin todellinen petostelija on lopultakin turvassa, sillä petos olisi siihen mennessä jo vanhentunut. 


    > ,,,, mutta kävikö niin, että löytyi aina uusi ihminen, joka kierrätti rikoksia päälleni sitä mallia, että KAIKKI PETOKSET ovatkin nyt aivan kuin uusia?!?!?


    >,,, vai tähänkö Lissukan porukka pyrkikin? Kostamaan Topin häpäisijöille heidän omalla tantereellaan ja heidän omalla rahallaan.


    10.11.


    Pitäiskö ruveta pohtimaan "Heikki Anttilan" persoonaa (Huomatkaa nyt! En tarkoita oikeata Anttilaa, vaan kierrätyskeskuksessa ollutta JuhaniTaraa) ja niitä tapahtumia, joita hänen aikanaan kierrätyksessä syntyi? Silloin ainakin pysyn täysin todellisissa tapahtumissa. Vai olisiko teillä Topsukat sisua alkaa väittää niitäkin mielikuvitukseksi? Silloin olisin kyllä ihan varma, että herjalynkan takana on ollut maamme korkeinta johtoa.


    Riihimäen kierrätyskeskuksessa koettua:


    Työhönotto-haastattelun suoritin minä. Ensimmäinen erä oli täysin mahdottomia. Heihin kuuli Markku-Look I, joka oli niin pahan näköinen ryppyisine, vihasta leimuavine kasvoineen, että annoin hänen poistua jo ovelta. Hän itsekin vaati sitä sanoen, ettei ole ikinä korjannut pyörän pyörää. Kuitenkin saattoi olla, että hän tuli toisen hakijan puolesta, jolla ei ollut yhtä hyvää kykyä tehdä itsestään pelottava ja mahdoton yhteistyökumppani.


    Juhani-Taran tullessa haastatteluun olin ottamassa toisen kaverin, joka vaikutti hyvin normaalilta. Viime hetkillä häneltä tuli viesti, että joutui lähtemään jonnekin kiireiselle asialle. 


    Anttilaa pestatessani, olin saanut työkkäristä huomautuksen, etten varmaankaan ole ITSE sovelias työhön, koska en osaa ottaa ketään työhön. Vaikka perustelin mielestäni täysin oikeilla perusteilla sen, etten ollut ketään voinut ottaa, mikään ei auttanut. Olin pakotettu kokeilemaan Juhani-Taraa, joka tuntui kuitenkin mahdolliselta.


    Juhani-Tara käyttäytyi normaalisti. Alussa. Hyvin asiallinen, melkein nöyrä, mutta myös varma ja lujatahtoinen. Eka työviikon lopulla hän jäi jo perjantaina vapaalle, selittäen myöhemmin, että oli ollut äitinäs hautajaisissa. Oli kuulemma ollut niin järkyttynyt, ettei tajunnut ilmoitusvelvollisuuttaan työpaikkaa kohtaan.   


    Kului päivä ja kului toinenkin.


    Ilmapiiri kierrätyksessä muuttui Taran tultua toimeliaaksi. Harjoittelija-tyttö tosin toi tietoa, että korjaamon puolelta löytyy tämän tästä kaljapurkki roskista.


    Koska työpaikka-juopottelu oli ehdottoman kiellettyä, mietin, mikä olisi sovinnollisin tapa huomauttaa asiasta. Saattoihan nimittäin olla niinkin, että joku asiakas (tai nämä herjalynkkaporukat, jota en silloin vielä osannut ottaa huomioon) oli niitä pudotellut, saadakseen aikaan riitaa. Purkit nimittäin olivat aina häipyneet minun silmistäni.


    Sitten kerran yhytin yhden purkin pöydältä ja huomautin asiasta sanoen, että tästä tulee sitten varoitus. Tara naureskeli, mutta taipui lopulta selitettyäni, että kysehän ei ole minun vaatimuksestani, vaan siitä, että humalaisena saattaa sattua jokin onnettomuus ja jos hän siinä tilanteessa satuttaa itsensä pahasti, mikään korvaus ei auta häntä.


    > nyt tietenkin mietin, oliko kalja-purkki-episodi VAIN MINUA VARTEN? Kuuluiko se Topsukka-pantomiiniin yrittää herätellä minussa dokailun halua? Ei se herättänyt. Ei kroonista, eikä enomaanista.


    >>>  KOKEMUKSIANI on tavattoman vaikea kirjoitaa, sillä vasta nyt osaan KYSEENALAISTAA kokemusteni tulkinnan!!!


    - - -


    OK. Takaisin kierrätykseen.


    Tara aloitti mittavan flirttailun heti alussa. Kun en vastannut hänen venkuiluunsa, hän nauroi minulle päin naamaa: "Miten sää et näe, ett' mää teen kaikkeni, jott' sä haluusit' kiinnostuu must' sillai."


    Eihän siinä tilanteessa voi mennä sanomaan totuutta. Eihän?


    Joten minäkin jäin ystävällisesti kuuntelemaan häntä ja lopulta suostuin lähtemään hänen kanssaan laivareissulle Valkeakoskelle Kari Suomalaisen paviljonkia katsomaan Hvitträskin tilalle.


    En nyt muista enää kaikkien tapahtumien tarkkaa aikataulua, mutta taisi tuossa välissä todella olla vielä episodi, jossa hän kävi luonani Hämeenlinnassa haluten esiintyä parannusta tekevänä väärinkohdeltuna lapsena. Uskova, kulttuurialan vaikuttaja kun oli.


    Tokihan myötätunto on aina lapsen puolella.


    No, joo.


    Sitten menimme Hvitträskiin. En vieläkään käsitä, mikä episodi käytiin ennen astumista laivaan, mutta oletan, että Tara viivytteli sen takia laivan ulkopuolella kauan, että olisin maksanut hänenkin matkansa. Mutta minä vain mennä porhalsin sisälle yksin ja annoin hänen maksaa oman matkansa. (Siitä hän myöhemmin vainouhkun alkaessa huomautti sanoen: 'Se olisi kuulunut sinun maksaa'. > Tätä samaako tämä nykyinenkin 'maksattaminen' on eli puhelinmaksut jne. jne. mukaan lukien Markku -look -jutsukat?)


    Tuli kyllä vasta nyt mieleeni. Olisi se ollut hauskempi matka, kun hän olisi jäänyt pois kyydistä.


    Laivamatkan istuin lähes koko ajan yksin katsellen Vanajaveden laitamia. Yksi nuori pari pussaili ja kähmi toisiaan hyvin näyttävästi, joten voisin nyt herjalynkkaa vasten katsellen olettaa kai heidän olleen hali-pantsukoita.


    Ei kyllä tehnyt mieli mennä hakemaan Taraa baarista, jotta olisin voinut kokeilla samaa. Vai oliko Tara KAPTEENIN HYTISSÄ?


    9.11. 


    .... Kävikö topsukoille kuitenkin niin, että ihan Tavis-poliisi paljasti jo ajat sitten huijausmenetelmän ja yritti saada sen paljastettua, mutta menetti siinä touhussa henkensä, jouduttuaan huumekuriireiden välíin?


    Thaimaassa.


    8.11.


    Simolle ja Jounille :


    - voisitko vetää oman porukkasi pois herjalynkasta.  >  ja heti tuli Satu kuvioihin!!!


    - - -


    En aiemmin ymmärtänyt, mitä tarkoitettiin sillä, että olin aiheuttanut jonkun hyvin suuren konkurssin, liittyen lautakauppias "Heikki Juhani Anttilaan" (joka oli siis todellisuudessa jonkun muun niminen). Ja että sen takia esim. "luostarisssa" katsottiin, että he olivat oikeutettuja olemaan uskomatta minua, kun kerroin "Anttilan" teoista minua kohtaan ja että jollain konkkaan liittyvällä perusteella perusteltiin kiusan ja mitätöinnin ja älytyksen oikeutus  >  no, niinpä todella! Mikäli he tunsivat "Anttilan" toisella nimellä, heille hän oli jonkun muun lainen. Hänen tyrmäystaitonsa ainakin osoitti, että hän osasi tainnuttaa yhdellä iskulla ja palauttaa näön toisella.


    VAI:  liittyykö konkka autokorjaamo- ja kierrätysalan yritykseen, jonka johtajaksi Tara koulutettiin ent. työnantajan puolesta? Ja kun Taran älytys ei onnistunut minun suhteeni hän jäi konkkavelkojensa vangiksi.


    > väärensikö hän itse minun allekirjoitukseni johonkin?


    > miksi Tara kovin pantsuili samaa kuin Liisa ja Leena aiemmin, että on oikein tuhota toisen ihmisen työtä? En minä ole tullut sellaista oikeutusta koskaan edes ajatelleeksi, enkä katso vieläkään, että se on oikein edes teitä kohtaan, Topsukat!


    Sen takia pyrin yhä avoimeen keskusteluun teidän kanssanne. Te ette voi neuvotella omaisteni kanssa minuun liittyvistä päätöksistä.


    - - -


    Olen lähettänyt poliisi-viranomaiselle oman näkemykseni siitä, mitä luultavasti Riihimäen kierrätyskeskuksessa tapahtui (ja saanut vahistuksen, että osaltaan...) eli miten minun avullani yritettiin kavaltaa rahaa, mutta se epäonnistui ja sain Anttilan vaino-uhkun niskaani.


    Joutuiko Anttila vankilaan sen jälkeen, kun olin torjunut seurustelu-hankkeen enkä suostunut allekirjoittamaan jotain hämypaperia? Oliko sillä paperilla takoitus siirtää Anttilan velat minun niskaani, jolloin hän itse olisi vapautunut velkataakastaan ja olisi voinut ottaa osaa metalli-auto-hankkeeseen keventynein hartioin? 


    Syntyikö torjunnastani uusi vihan kierre eli kuten Arja sanoi, viharengas kiristyi entisestään? Tunsiko tuota 'viharengasta' kukaan muu kuin Arja?


    Tulivatko poliisit vasta tämän jälkeen mukaan salaseurantaan? Paatsiakat?  >>>  Seurasivat Ida-mummon huijaus-yritys, "Markku Jaakonsaari"-älytys, Ahveniston hautausmaa-kiusa, "luostari"-kiusa. Ja tällä hetkellä tämä Enonkoski-älytys ja -kiusa.


    Vielä on minulle epäselvää, miten ne lukuisat autokorjaamo-yritykset liittyvät Riksu-huijaukseen.


    >>> eli Mikkeli/Reino-papan Nyksy-tuttava; Riihimäen Hessun tuttava, joka oli mukana Vanajan kirkon luona sattuneessa "junan alle jäämis-onnettomuudessa", joka siis oli pelkkää hämäystä ja saattoi liittyä metallinkierrätys-konkurssiin; Helsingin Tserski-veli; Enonkosken Tiksu-puoliso ja värisuora "Tuominen" sekä Valkolasta joku metallialaa yritys. 


    >>> automaalarit täällä Enonkoskella kirjoittelevat todella persoonallisia tekstejä autojensa kylkiin.


     >>>>  jos letka on yhtä porukkaa, niin onhan tämä Enonkoski -kiusa silloin tuon porukan kiusaa, eikö? Näinhän tekin päätteleisitte, Topsukat, vai mitä? Liian paljon samaa tekijää, ollakseen sattumaa.


    > Koulutettiinko Anttila entisen työnantajansa toimesta Pälkäneen opinahjossa projekti-johtajaksi ennen hänen siirtymistään Riihimäen kierrätykseen?


    > Oliko Anttilan määrä siirtyä projektin johtoon auton- ja metallinkierrätyshankkeessa, jota perustettiin Janakkalassa ja jossa yrityksessä Eero-poika menetti tuhansia. Tuon takiako Eero tuli mukaan herjalynkkaan Hämeenlinnassa? Hänen silloinen työnantajansa sanoi, että Eerolta oli ÄLYTETTY ne rahat eli jos te Topsukat olette Eeron kanssa porukoissa, niin TEILTÄKIN ÄLYTETTIIN TEIDÄN RAHANNE! Ei minun toimestani, vaan hänen, jolle ne menivät. Laukaaseenko ja tänne? Vai Venäjälle?!?! Vai Heikki Juhani Anttilalle itselleen!!!


    Voikos se, topsukat ollakin niin, että metalli-yrityksestä petosteltu rahasumma meni venäläiselle yrittäjälle  (Tsersku-veli ja Haminalaisen yrittäjän venäläis-yhteydet), josta he nyt jakavat lainoja suomalaisille auto-yrittäjille? Ja että jokin suomalainen uhkapeli-porukka oli takana rahojen siirrossa Venäjälle, sillä he ITSE OLIVAT HEILLE VELKAA???


    OK. Perusteluni nojaa hyvin heiveröiseen asiaan. Hessu nimittäin kiven kovaan väitti, että MINULLA olisi ollut jotain yhteyksiä venäläiseen tai virolaiseen rikosporukkaan ja että tuo porukka auttoi minua luistamaan Hessun älytyksen alta pois ja että Hessu epäili Anjan olleen se, joka välitti venäläis-porukan tiedon minulle!!!!


    Mites tuota pitäisi käsitellä? Oli siis:


    1) Hessun yritys älyttää minut kirjoittamaan konkka-velkojen siirto minun nimiini  > kiristystilanteen luominenko?


    2) Tämän jälkeen Hessu olisi päässyt vapaana miehenä auto- ja metallinkierrätyshankkeen projektin johtajaksi. Hänhän todella paasasi suut ja silmät täyteen, miten tyhmä olen, kun en saata ymmärtää hänen Suurta Kierrätys-Ajatustaan. Tosiasiassa hän ei koskaan sitä kertonut minulle muutoin, kuin että hänellä sellainen oli. Pidin juttua Suuruudenhulluna Haaveena. Ei hän esittänyt yhtä ainoaa perustelua ajatukselleen  >  paitsi, että jossain vaiheessa pomoni yrittivät saada mukaan metallinkierrätys-keskustelu-paneeliin, mutta kieltäydyin. Heidän oma kohtelunsa oli ollut sen laatuista, että epäilin älytystä.


    >  selittikö Hessu teille Topsukat, että hän oli kertonut minulle projektin yksityiskohdat ja että olin itse käyttänyt tilannetta hyväkseni petostellakseni rahat venäläisporukan avulla itselleni tai että olin ottanut yhteyttä johonkin venäläis-porukkaan, jonka avulla pääsin rahoihin käsiksi > kotiväkeni nimittäin patsutteli kauan aikaa epäilyä, että minulla oli känny lankapuhelimen ohella, vaikka sitä ei ollut. Se oli Anttila, jolla oli hämypuhelin virolaisen romukauppiaan nimissä.


     Senkö takia se "kuntis"-nakuilu? Koska osa rahoista on täällä? Kuntis-sektorilla? Ja autokorjaamo-hankkeissa? VAI uskis-porukoissa, joka käyttää saatanallista kuritusvaltaa ihmisiin, jotka eivät tee heidän mielensä mukaista rohveetta-parannusta?


    > Yrittikö Anttila vetää välistä päästyään projektin makuun, mutta se huomattiin, sillä nyt hänen tekojaan osattiin tutkia ajoissa? Senkö takia hän joutui siirtymän maan alle ja esiintyi täällä vähän aikaa Sulo Kultasormena. Eli Kultasormena, joka oli "ostettu" viinalla pantomiinaamaan öykkääjää. Hessu kertoi, että hänen entinen työnantajansa maksoi Kultasormen palkan osittain viinassa ja hotelli-viikonlopuissa. Eli mies sai juoda niin paljon kuin kykeni, mutta hänen piti kyetä nousemaan taas remmiin, kun kutsu kuului.


    Aika härskisti tehty siltä työnantajalta, vaikka Hessu sitä ihailikin. Oletan, että moni muukin katsoo Kultasormea käytetyn härskisti hyväksi. Kuten ilotyttöjä Venäjälä.


    Eli nuo Sulo Kultasormet ja Pera-Vänät on teidän ilotyttösiänne, vai mitä Topsuakat!


    3.11.


    Aila Vormistolle viesti:


    > otatko yhteyttä kertoaksesi oman näkemyksesi:::


    << tulostasi Ebenezer-kotiin (oliko oman seurakuntasi papin junailema juttu > tunsiko hän minut?);


    << Karmel-vuoren rinteellä tapahtuneesta "päällekarkauksesta (oliko se pelkkää pantomiinia peloitella minut pois ulkoilulenkiltäni, jotta viettäisin enemmän aikaa uskisten kanssa? >  oliko tuossa vaiheessa jo tapahtunut se mahdollinen auto-onnettomuus, jossa toimittaja halvaantui  >  sitten tuli se suomalainen Paula-tyttö, sairaanhoitaja, joka häpäisi minua joulukortissaan tavalla, joka nolotti pappiakin; tai sitten pappi halusi antaa sellaisen kuvan, että onpa noloa ja minun olisi kuulunut purkaa hänelle sydäntäni, mutta kun se pappi ei ollut sellainen, johon... enkä minä käsittänyt, mistä oli kyse, sillä kortti keroi minulle sen tytön omasta pahuudesta jne.. > pelkkää teatteria niin paljon kuin muistan)


    << sekä erityisesti myöhemmin suorittamastamme Saksan matkastamme  >>  olivatko ne Veran luona olleet pojat SUOMALAISIA, vaikka annoitte ymmärtää heidän olevan Veran saksalaisia ystäviä? Katsos, kun heidän puheensa paino asettui aina saman lailla kuin meillä suomalaisilla, eivätkä he suostuneet puhumaan saksaa, minkä te selititte kohteliaisuudeksi minua kohtaan, joka en ymmärrä vieläkään saksaa. Mihin he pyrkivät? Olivatko he jonkinlaisai KURIIJEA?


    >>>  Entäpä se taidemuseossa käynti, jonne en suostunut lähtemään mukaan ja josta nousi kamala riita? Oliko sekin niiden suomalais-poikien järjestämä kohtaamispaikka? Miksi he eivät tulleet kasvitieteelliseen, josta minut olisi voinut tavata? Olivatko he joitakin KURIIREJA?


    <<  tiedätkö, mitä Veralle tapahtui sen jälkeen kun hän kävi luonani Vuokatin emäntäkoululla? Miksi Veran käynti siellä olisi voinut herättää erään opettajan puolisossa vihareaktion? Vaiko jokin muu juttu? Olin ollut Vuokatinrannan leirikeskukssa (jossa myös oli Hilkka Eurasta ja Eila) joulun ja leirikeskus- pappi kyseli kovin uteliaani "miehestäni". Olin täysin ymmällä ja vastasin sen mukaisesti.


    >>><<<  Katsos, Aila, kun näin jälkeen päin ajatellen, tein ihan oikeita havaintoja ja tunsin ääretöntä vastenmielisyyttä kaikkea kokemaani kohtaan, mutta en osannut selittää reaktiotani. Kun nyt katselen sitä kaikkea tätä herjalynkkaa vasten, ymmärrän käsittäneeni ihmisten käytöksen ihan oikein, mutta se tuntui TÄYSIN mahdottomalta ja olin välillä todella tökerö ja törkeä ja sydämetön, sillä ristiriita ihmisten käytöksen ja tilanteen välillä meni ihan yli ymmärrykseni.


    Eli minulle kävi, kuten syvästi älytetylle ihmiselle. Todellisuus selittyi arveluilla, yrityksellä ottaa selvää ja ymmärtää, mutta juuri kun olin päässyt jyvälle asiasta, jokin uusi kysymys tuli silmieni eteen.


    - - -


    Teille, Topsukat:


    Eilen matkalla Savonlinnaan kuuntelin takanani istuneen Pipsan puhetta ja yhtäkkiä luulin oivaltaneeni jotain.


    Hänen äänensä toi mieleeni kalliolla luikertelevan pitkän käärmeen!


    Ei siis hänen ulkomuotonsa, vaan ÄÄNENSÄ! Hänen suggeroivan matala äänialansa. > onko se palvellut tuota Ykän venäläisporukkaa???


    Välähdyksenomaisesti liitin Pipsan äänen laivaan, mereen, veteen tai johonkin loiskeeseen, käärmeisiin, taloihin, vankilaan, jäähän jne., mutta kun mielikuvat olivat palautumassa tietoiseen mieleeni, koko muistikuva hävisi. Oliko niitä liian paljon?


    Mielikuva hänen äänensävystään saattaa nousta joistain unista tai unien aikana kuulemistani puheista, jotka liittyivät sen hetkiseen uneeni. Muistikuva on niin vahva, että aina kun kuulen Pipsan ääneen, minua alkaa puistattaa.


      >>>   ANNA-MARI-HELENA P. LUOSTARISSA!!! Hänhän kysyi minulta yks'kaks yllättäen (vai oliko se LeilaK?), nauru-virneen valaistessa kasvoja: "Tuleeko sinulla usein mieleen kirosanoja?" Johtuiko kysymys siitä, että niitä kirosanoja ladeltiin yöllä, unen aikana, sänkyni vieressä, jolloin ne sijoittuivat uniini?  >>> SE ÄÄNEN SÄVY!!! >>>>  Onko mahdollista palauttaa mieleen kokemus hetkestä juuri ennen heräämistä ja jolloin kuulin niitä kirosanoja???  >>>  eivätkö UNEINI olekaan olleet UNIA, vaan Anna-Marin tapaisten ihmisten puheita????


    2.11.


    Etsin Laukaassa 60-luvulla nuoriso-ohjaajana toiminutta Nuorta Miestä. Vaalea, hoikka, supisuomalainen ulkonäkö.


    Kysymykseni hänelle kuuluisi: Oliko Se nuorten illassa suoritettu häpäisy 60-luvulla tahallinen teko, tavoitteena saada minut ylireagoimaan häpäisyyn jollakin tavalla? >  käytettiinkö sitä laajaltikin käännytystyössä Laukaan seurakunnassa 60-luvulla ja pääsinkö minä mukaan käännytystyön kohteeksi, koska "väärä" tyttö kääntyi?


    Kostoksi nuortenilta-häpäisystä minä nappasin Marja-Leenan virsikirjan ja poltin sen kostoksi häpäisystä.


    Ajattelin vielä silloin, että kun vihollisen tavaran tuhoaa, hän lakkaa häpäisemästä. En mielelläni vieläkään lyö, enkä huuda > vaikka Topsukka-pantsukat yrittänevätkin siihen suuntaan minua ohjastaa. Vai mitä se "JUST DO IT"-pantsukka tarkoitti?


    Lähtikö tuosta hetkestä liikkeelle herjalynkka, jonka kourissa olen vieläkin? Tämä täällä kokemani nimittäin on ihan samanlaista luonteeltaan ja sillä näytetään tavoiteltavan tilannetta, jossa suutun ja käytän oman käden oikeutta.


    Ei Topsukat. Minä olen jo iso tyttö. Liki kuusikymmentä vuotias. Kyllä minä nyt jo aika hyvin hallitsen suuttumis-yllykkkeet ja osaan ajatella, että teillä itsellänne taitaa olla asiat huonosti, kun noin pitää kiusata.


    Mikäli Nuoriso-ohjaaja / Marja-Leena /Mustonen yrittää perätä sen VIRSIKIRJAN HINTAA herjalynkalla, niin kertokaa heille:


    1) ottakaa ne rahat niiltä ihmisiltä, jotka ovat varastaneet minulta tavaraa ja rahaa; 2) tai niiltä ihmisiltä, jotka ovat älyttäneet minulta kauppojen kassoilla ylihintaa; 3) tai ovat saaneet ansiotonta etuuttaa (rahana, tavarana, valtana tai hyvänä työpaikkana) osallistuessaan herjalynkan rakentamiseen, sen toteuttamiseen ja suunnitteluun; 4) tai niiltä, jotka ovat saaneet ilonsa henkisestä ja ruumiillisesta ruhjonnasta, jota olen kokenut elämäni aikana herjalynkkaan liittyen.


    Eikö se papin-pullero vieläkään näe OMAN RIKOKSENSA SUURUUTTA:


    1) Suuri määrä täysin viattomia ihmisiä kärsi, kun he yrittivät auttaa Topsukoita herjalynkan toteuttamisessa ja joutuivatkin itse ahdinkoon, mahdollisesti suistuivat rikoksiin


    2) Jokin vartijaryhmä sai hyvin paljon valtaa. Paatero puhuu vartioiden vallankäytön lisäämisestä. Miettikääpä, mitä se käytännössä tarkoittaa? Minuun kohdistunut herjalynkka lienee siitä kukkea esimerkki.


    Eli:


    1) Vartijat ottavat käsikassaroikseen ihmisiä, jotka käräyttävät varkauksista tai ovat huumeiden tai alkoholin orjia. Vartija ei maksata varkautta ihmisellä, vaan kiristää hänet toimimaan "tutkinta"-ryhmän kiusaajina > Pipsat? Sulo Kultasormet ja PeraVänät, jotka tekevät viinapullosta mitä vain. Eikä ole väliä, onko pullo takavarikoitu trokarilta.


    Petoksesta kiinnisaatu, mutta syyttämättä jätetty ihminen on altis tekemään uusia rikoksia uuden isäntänsä alaisuudessa, sillä hänelle tärkeintä on saada rahaa ja saada pitää nimensä puhtaana ja vallanköyttö, jolla hän pönkittää omaa horjuvaa itsetuntoaan ja pyrkii osoittamaan, että hän on parempi ihmisenä kuin se, jota herjalynkka-vartija -porukka tutkii. Hänhän on saanut luottamustehtävän!


    Häpäisyn ja rikollis -vallan pönkittämisen ei kai pitäisi olla poliisin vallankäytön takana, eihän?


    2) Poliisi-toimesta raha vähenee entisestään, sillä lopulta tulee tilanne, jossa vartijat pyrkivät saamaan toiminnalleen valtion tukea, koska heidän toimintansa on osoittautunut tehokkaaksi. Heissähän on paljon rikollisia, jotka tietävät antaa ilmi VIHAAMIAAN, KILPAILEVIA varkaita!!! >> turvallisuus yhteiskunnassa vähenee!!!


    3) Ne, joilla on paljon rahaa, hyötyvät vartijoiden ylivallasta, joka tekee työtään vain rahan saamiseksi omalle toiminnalleen. Jos konkurssi uhkaa yksityistä vartijaliikettä, se on altis ottamaan rahaa vaikka venäjän oligarkeilta tai höynäyttämään hyväuskoisia hölmöjä tekemään rikoksia, joiden takia heidän rahahanoja myöhemmin voi ruuvata auki.


    >>>> Tällä kaikella pyrin sanomaan, että jos minua vielä joku syyttää jostakin väärinkäytöksestä, se on avattava KOKONAISUUTENA, HERJALYNKKA-HISTORIA HUOMIOIDEN.

  • Blogi-arkisto

  • Henkilötiedot

  • Tagipilvi