Oulun Topi –70 luvun lopulla?
Perjantai-illan ”ravintola-reissu” alkoi Kempeleen puutarhakoululta. Paula ja Terttu pyysivät mukaansa ja tarkoitus oli, että tulisin heidän kanssaan poiskin. Olimme arkivaatteissa, ilman tarkoitusta iskeä iltaseuraa. Jostain syytä mielikuvissani on vieläkin näkemys, että pyyntöä edelsi erikoinen keskustelu, jonka sisältönä olivat kysymykset perheeni varallisuudesta sekä kuvauksista oululaisesta sutenööritoiminnasta (tai tämä sutari-keskustelu käytiin vasta myöhemmin, jonka takia minulle jäi kuva, että Oulun Pikku Topi ja Torivoro olivat sutimiehiä)
Emme menneet tavalliseen ravintolaan. Minulle selitettiin, että koska ravintola oli ihan täysi, jouduimme istumaan varapöydän ääreen käytävälle. Oletan nykyisin, että tapahtumapaikkana oli Oulun teatterin esiintymislavan vierellä ollut käytävä, jolle oli asetettu ”baaripöytä”. ”Ravintolasali” oli käytävään nähden vasemmalla puolella. Sinne johti pari kolme porrasta ylöspäin, jonka takia ”sali” peittyi seinien taakse, enkä nähnyt sali-tilaan. Salista kuului tanssimusiikkia ja vaimeaa kilinää, kalinaa, hälinää, taputuksia ja huudahduksia, joka takia oletin, että siellä oli jokin juhliva porukka. Puhetta sieltä tosin ei kuulunut!
Ihmisiä saliin tai sieltä pois ei liikkunut. Vain tarjoilija kävi hakemassa tilauksemme ja toi juomat pöytään.
Siinä me sitten istua törötimme, kuin maalaistytöt ravintola Ritzissä – TEATTERIN KÄYTÄVÄLLÄ!
Muistan, kuinka maistelimme juomiamme suu sievästi supussa ja polttelimme tupakat kuin kolme Hollywoodin kohtalotarta.
Keskustelu oli kuitenkin hyvin nihkeää ja muuttui minuutti minuutilta aina vain piinalisemmaksi. Mietin, että mukavampaa olisi istua koulun pulpetissakin. Naisten käytös muuttui vaitonaiseksi, vihaisen oloiseksi, ylimieliseksi ja lopulta totesin heidän vilkuilevan toisiaan “mikä toope” -silmäyksin minua ja sitten hymähtivät ivallisesi toisiaan silmäten.
Kukaan ei hakenut tanssimaan edes Paulaa, joka sai miehen kuin miehen jalat tutisemaan.
”Salin” ääni-efektit tuntuivat jotenkin hailakoilta, toistuvilta. Jokin niissäkin mätti ja mieleni teki mennä kurkistamaan ”saliin”. Paula pysäytti aikeeni nälväisyllä, joka typisti minut tuolini jatkoksi pitkäksi aikaa. Olin niin häpeissäni, että yritin lentää ajatuksissani ”saliin” musiikin sekaan, etten olisi nähnyt naisia.
Ja sitten epäilys alkoi taas kaihertaa mieltäni. Jokin oli vinossa, mutten saanut selvää, mistä oli kyse.
Naiset päättivät lähteä pois juuri kun ajattelin kaikesta huolimatta mennä katsomaan, mitä salissa tapahtuu. He tuntuivat olevan niin kiukkuisia, etten lopulta uskaltanut ohimennenkään kurkistaa ”saliin”, vaikka köpöttelin perän pitäjänä.
Koska narikka oli ihan vierellä, en ehtinyt jäädä tuumailemaan ongelmaa sillä kertaa. Naiset ehtivät ottamaan takkinsa edelläni. Yhtäkkiä käsipuoleeni kävi nuori mies, joka sanoi: ”Minä otan tämän.”
Olin kauhuissani. Pyristelin irti, jolloin nuorukainen hämmentyi sanoen: ”No, mutta mites nyt” tai jotain tuonne päin. Tilanne pysähtyi.
Nuorukaisen suupielet nykivät, suu vääntyi alaspäin ja minullekin tuli paha olla.
Ei toden totta. Tilanne ei ollut millään lailla huoratalon gigolo- pantsukkaa. Nuori mies vaikutti erittäin herkältä, jotenkin avuttomalta ja kiltiltä.
Täpötäyden narikkarivistön keskellä seisoi pojan takana kaksi nuorta miestä. Iloisesti virnistellen. Käsipuoleeni käyneessä miehessä – ristin hänet myöhemmin Oulun Topiksi – oli jotain tuttua ja kilttiä. Hän näytti sellaiselta äitinpikkumussukka –tyypiltä. Naapurin pojalta, joka katseli alahuuli väpättäen, loukkaantuneen hämillisenä kun torjuin hänet.
Kun Paula mutisi vierelläni: ”Mene vaan”, oletin välittömästi Paulan tuntevan hänet. Naisten ilkeän käytöksen ärsyttämänä läksin pojan kanssa ulos. Ehkä itseäni pettäen selittelin mielessäni pojan olevan niin ujo, ettei hän uskaltautunut tanssimaan. Halusi tutustua sillai käsi kynkkää kävellen. Juu, nou? Miten sen sanoisikaan. Mutta ennen kaikkea olin tosi helpottunut kun pääsin häpäisevistä naisista eroon! (Nyt 30 vuotta myöhemmin näen, että samaa tapaa on käytetty herjalynkka-pantsukoissa monta kertaa. Ensin järjestetään tilanne, joka aiheuttaa pettymyksen sekä häpeän ja sen jälkeen käsipuoleen tarttuu “lohduttaja”)
Topi selitti ulkona iloisen luottavaisena, paniikinomaisesti sopertaen olevansa palloilija, joka on pelimatkalla Oulussa. Kun yritin kysellä tarkemmin mikä hän on miehiään, pojan käytös muuttui. Hän huitaisi minut hiljaiseksi. Isku tuntui samalta kuin Paulan pöydässä antama tuomio kurkistella “saliin”. Tunsin sisimmässäni lysähdyksen ja jotakin meni kiinni. Ja jokin siellä huusi: “Tämä ei ole oikein!”
Mutta Topi itse jatkoi kulkuaan kuin terhakka pikku sotilas. Itsetietoisena ja varmana päämäärästään. Ensimmäinen epäilys hiipi mieleni pohjalle.
Kävelimme hiljaisuuden vallitessa torille, jossa Topi osti sämpylät ja tilasi taksin. Topin käytös oli reippaan onnellista, mutta ei edelleenkään puheliasta eikä hän osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa keskustella kanssani. Toinen epäilys hiipi mieleeni, mutta yritin vielä uskotella, etteihän tässä hätää.
Kolmas epäilys tyrmäsi mieleni ihan hiljaiseksi kun huomasin takanamme nuorukaisen narikalta. Hän katsoi minua suoraan kasvoihin, tyhjennetty ilme köyhyydestä kärsivillä kasvoillaan. Epätoivo loisti hänen kasvoistaan luoden niille suunnattoman tyhjyyden tunteen. Tuntui kuin kaikki liike olisi pysähtynyt ympärillämme.
Hetken kuluttua narikkakaverin silmissä välähti oivallus. Hän laski katseensa maahan ja samassa Topi sanoi jotakin, jolloin käännyin katsomaan häntä. Silmäkulmastani näin narikkakaverin loikkivan poispäin.
Oli kuin olisin siirtynyt katselijaksi omaan elämääni.
Taksi hurahti vierellemme. Topi pysäytti sen ja nousimme autoon. Olin ihan varma, että olin joutunut Paulan mainitsemien sutenöörien käsiin. Sydänpohjalleni syttyi kiukku ja häpeä. Silloin rupean aina juonimaan.
En ole tottunut saamaan apua huutamalla tai lyömällä. Olen aina joutunut pohtimaan, miten pääsen täydellistä ylivoimaa pakoon. Epätoivon hetkinä, suurenkin kärsimyksen alla, ponnistan kaikki voimani kestämään kipua ja kärsimystä. Aivoni alkavat luoda ulospääsysuunnitelmaa jonkin eteen ilmestyvän yllättävän sillan avulla.
Ehkä myös olen vähän hidasjärkinen ja tarvitsen pikku tovin, ennen kuin osaan toimia.
Niinpä tuolloinkin Oulun torilla, kiivettyämme, taksiin ja taksikuskin kysyessä matkan päämäärää, kiiruhdin sanomaan koulun asuntolan osoitteen. Jollain lailla se tuntui kotikenttäedulta.
Perille päästyäni kysyin Topilta kumpi maksaa. Topi lupasi maksaa, alkaen kaivaa taskujaan.
Avasin nopeasti oven sanoen: ”Kiitos kyydistä” ja juoksin asuntolaan, lukitsin oven takanani, enkä puhunut koko asiasta kenellekään. Olen vaiti tänne asti.
Olin ehkä häpeästä puolikuollut. Paula ja Terttu veivät minut seuraavana päivänä päiväkävelylle ja pyysivät mukaansa saunomaankin, mutta minä pysyin vaiti. Naisten käytös ihmetytti ja loukkasi. He utelivat ja saivat minut lopulta uskomaan pelkillä vihailuillaan, että “hyvä kun siitä ei tullut mitään”. Oletin, etteivät naiset koskaan saisi tietää, mitä tapahtui edellisenä iltana, sillä sutenööri tuskin itse uskaltaisi tulla kertomaan tulleensa torjutuksi.
Nyt jälkeen päin ajatellen naisten käytös kielineen siitä, että he tiesivät, mitä oli tapahtunut. Ja että se, mitä tapahtui oli jotakin, mikä huvitti ja hämmensi heitä kovin ja että käytökseni laukaisi tapahtumasarjan, jossa Paulalla ja Tertulla oli aika ajoin hyvinkin keskeinen sija. Ja että sutenööri-ajatus iskettiin tajuntaani, jotta en puhuisi asiasta enää koskaan sanaakaan.
-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-.-
OulunTopi -päättelyä 16.1.2012
A. Oulun Pikku Topi oli neiti Xn sulhanen. X halusi pysyä puhtoisena hääyöhön asti, jonka takia Pikku Topi päätti harjoitella hääyötä varten minun avullani. Harjoiteluyön hän uskoi onnistuvan, koska:
1) Otavan hevoshuijari -porukka - joka halusi kostaa epäonnistuneen ja/tai onnistuneen totohuijauksen pari vuotta aiemmin - uskotteli Pikku Topille, että olen kokenut huora.
2) Totohuijauksessa Otavassa kärsinyt osapuoli oli PALKANNUT Pikku Topin (joka saattoi tuohon aikaan olla armeijassa Oulussa ja ehkä jopa kuului sotapoliisiin, pyrkimuksenään ruveta poliisiksi tai lakimieheksi) viettelemään minut ja yrittämään sitä kautta saamaan selville minne olin piilottanut Otavan hevoshuijauksessa varastetut rahat. Saattoi nimittäin olla niin, että Otavan totohuijari oli onnistunut kääntämään syyn minun päälleni > tätä arviota tukisivat kokemukseni myöhemmin: 1) Xn ihmettely, miksi kuljen niin vaatimattomasti pukeutuneena, vaikka rahaa on vaikka kuinka paljon (joskaan sitä ei ollut!); 2) Arjan huuto: “Rahat, rahat! Missä ne ovat? Eikö sitä puhetta ala tulla jo!”, kun hän pantomiinasi sisarensa kavallusta. 3) oletan, että Sten / Riihimäen kierrätys / Jaakonsaari / luostariyhteisö -älytyksen oli luotu nimen omaan vedättämään minut tilanteeseen, jossa tarvitsisin paljon rahaa ja sitä kautta joutuisin ilmaisemaan, minne varastetut rahat on piilotettu. Noiden profilointi tosin on vielä kesken.
B. “Ravintola-ilta” vietettiin Oulun teatterin esiintymislavan viereisellä käytävällä, jolloin varmistettiin, ettei kukaan ulkopuolinen saa vihiä asiasta. Mahdollista on, että esiintymislavalla oli meneillään pantomiini-esitys ja jossain vaiheessa sieltä olisi tullut näyttelijä pokkaamaan minut tanssiin. JA VOI SITÄ RIEMUA, mikä sitten olisi syntyt, sekä lavalla, katsomossa että käytävällä “ravintola-pöytä”-naisissab > tämä häpäisy-kiima olisi voinut nousta Laukaan tai Jyväskyän teatterilais-tuttavistani; kts. teatterin ohjaanjan päällekarkuksen torjunta.
C. Paikan valinta kielii siitä, että tapahtuman takana oli teatteri-väkeä ja myöhemmin elämässä kokemani pantsukointi siitä, että lynkka-teatterilaisilla oli paljon ystäviä toimittajissa.
Mahdollisesti alun perin teatterilaiset olivat Laukaasta (lapsuusajan tuttavani kautta) ja Jyväskylästä (torjumani päällekarkaajan, teatterinjohtajan kautta ) tai toimittajia ja teatterilaisia Kajaanista (kämppis-yhteys) tai niin edes päin >>> mikäli ensin oli toimittaja, joka halusi jotain kostaan teatterilaisystäviensä avulla, juttu vähän vaikeuttuu, sillä lapsuusajan tuttavissani ei ollut toimittajia. Vain sisareni toimittaja-tuttavat tulisivat silloin lähtökohdaksi
>>> ellei sitten se Törnävällä hoidossa ollut TOIMITTAJA? Pohjanmaalta?
Koska en kuulunut mihinkään huoraliittoon, takana on voinut myös olla yritys saada johdateltua minua niihin, kostoksi päällekarkaajan torjumisesta. Ehkä myös luotettiin, että olisin niin hölmö, etten koskaan saisi selville asian oikea tilaa. >>> saattoiko takana olla mielisairaille toimittajille järjestetty senssitoiminta? > yhteys Suomen Työväen Akatemian Vihreä Vallankumous-pelin Stakes-toimijaan, joka saattoi olla maanis-depiksestä kärsinyt ja jonka olin nähnyt aiemmassa elämässäni.
D. Viettely -hanketta ei viety julkiseen ravintolaan, koska:
a) Oulun Topi oli palkattu (Otavan totohuijarin uhrin toimesta) vain viettelemään, jotta varastetut rahat saataisiin esille ja toisaalta
b) Oulun Pikku Topia aiottiin aiottiin älyttää (Torivoron toimesta), varastamalla tältä rahapussi, jotta aiempi varkaus pysyisi yhä edelleen piilossa. Varastamalla rahapussi ja saamalla Pikku Topin vihat päälleni, olisin jatkossa oleva hänen taustajoukkonsa uhri.
c ) Oulun Pikku Topi kihloissa, jonka vuoksi “viettely”-hanke haluttiin pitää salassa, jottei morsianta olisi häpäisty
d) Torivorokin halusi tilanteen pysyvän salassa, sillä OulunTopilta oli etukäteen sovittu varastettavaksi rahapussi/rahaa/asiakirja, jotta Otavan totohuijaus ainakin ehtisi vanhetua, vaikka se jossain vaiheessa paljastettaisiinkin.
Saatoi olla niin, että se jopa aiottiin ilmaista jossain vaiheessa, sillä lynkkaa käytti hyväkseen myös mustas/punkkis-porukka käännyttämistarkoitukseen > Törnävän puoskari-psykologi ja Suolahti/Laukaan uskis-hanke.
e) ellei Pikku Topi ollut kihloissa, saattoi myös olla niin, että hän vain oli halukas käyttämään huora-yö -teemaa hyväkseen, oppiakseen isojen poikien kotkotuksia, sillä hän silmin nähden oli erittäin ujo ja kiltti.
f) Jollen olisi paennut, OulunTopi olisi vienyt minut hotelliin tms:een lymypaikkaan > rahapussi-varkaus olisi paljastunut hotellin pihalla, joka olisi saattanut vaikuttaa, että:
1. huora-yö loppui hotellin pihalle, sillä Pikku Topi olisi joutunut hakemaan apua poliisilta ja minä olisin jatkanut takaisin koululle taksilla
2. mahdollista myös on, että Pikku Topi olisi kuljettanut minua mukanaan poliisilaitokselle, jossa olisin joutunut kuulusteluun ja ehkä sitä kautta toivottiin minun kertovan, minne Otavan totovarkausrahat olivat joutunee
>>>> Siis tämähän todella vaikuttaisi olevan SE KAIKKEIN TODENNÄKÖISIN SELITYS, mikäli Oulun Pikku Topi oli armeijassa ja opiskeli lakia tai poliisiksi!
- – - -
Miksi asiaa ei viety heti poliisille, mikäli Pikku Topilta varastettiin rahapussi tai asiakirja:
1) sitä ei tarvinnut viedä poliisille, koska mukana oli POLIISI! Tai ainkain poliisi-opiskelija tai laki-opiskelija.
2) “Ravintola-ilta” olisi paljastunut teatteri-pelleilyksi, jolloin myös teatterilaist ja toimittajat olisivat paljastuneet sekä sitä kautta jokin käytäntö, jota esimerkiksi POLIISI-TOIMITTAJAT ovat käyttäneet tänne asti
3) Pikku Topi olisi paljastunut. Häntä hävetti mukana olo pantomiinissa, jonka oikeaa laitaa hän ei ymmärtänyt, mutta aavisteli jo tuolloin, että juttu ei ollutkan sellainen kuin hänelle oli kerrottu
4) Teatteri-väen juonittelu olisi paljastunut eli se, että teatterilaiset antoivat tilansa käyttööön Torivoro/Pikku Topi -porukalle. Lisäksi saatoi olla, että teatterilaisten joukossa oli lapsuuden aikaisia tuttaviani ja he tiesivät, etten ollut ollut heidän hömpötyksissään mukana, vaikkakin juuri niiden turvin Pikku Topi-pantsukkaa oli rakennettu > yhteys laukaalaisiin hevoshuijareihin ja uhkapelureihin?
5) Syy siihen, miksi olin alun perin joutunut lynkka-pantomiiniin olisi paljastunut > MITÄTÖINTI-hanke saattoi nousta lapsuuden aikaisista koulukavereistani > eli lynkkaa tyyliin “ET SINÄ OLE MEITÄ PAREMPI”
6) Teatteri-väen jokin muukin rikos olisi paljastunut. Mahdollisesti yhteydet sutikauppaan ja ravihuijareihin? Oliko mukana armeijan upseeri, joka kuului HMn tuttavapiiriin? Upseeri, jonka elämäntapa on pysynyt samana läpi elämän? Upseerin, joka kohosi virkauraltaan korkealle? Upseeri, jolla on yhteyksiä ruotsalaisiin? (Tähän tutkintalinkkini on hutera. Se pohjautuu äidin tekemiin villasukkiin, jotka tilattiin suurella kohulla Ruotsiin. Lisäksi yhteen aikaan oli kovaa polemiikkia “ruotsalaisvihastani”, jota kuitenkaan en itse tuntenut. Sitä luultavasti yritettiin rakentaa Urban-kurssini avulla, jossa häväistys oli huipussaan. Kurssin, jolle osallistui aiemmin pohtimani EvaP. sekä nuori mies, joka kyyläsi talomme seinustalla Hämeenlinnassa MarkkuTopin hakiessa autoaan tallista jne.. Siis kovin hataria oletuksia, mutta yhdessä ne toimivat ihan hyvin mielikuvissani.)
7) Sukuuni kuuluvan osuus olisi paljastunut perheelleni
8) Mahdollinen varkaus esitettiin omaisilleni minun tekemänä, jolloin heidät saatiin maksamaan varastetut rahat tai arvopaperi.
Mistä syystä perheeni ei kertonut asiaa minulle? Olisiko heidän yhteytensä paljastuminen ollut suuri häpeä tai paljastanut jonkun muun rikoksen? Joutuivatko he kiristyksen alle vai johtuuko ehdoton kieltäminen häpeästä?
10) Lompsa-voro veti välistä!!!
- – -
Kostotoimet Oulussa:
Häpäisy Pn kukkakaupassa
Joulun alla Paula&Terttu-tiimi - jälleen kerran - järjesti minulle puolipäivä -toimen kukkakaupan kiireapulaisena.
Istuttelin jouluasetelmia takahuonessa kun myymälään kuului tuleen asiakas. Rouva Kukka ja Rouva Myyjä olivat menneet jonnekin, joten kiiruhdin ottamaan asiakkaan vastaan. Hyvä kun sain asiakkaan toivotettua tervetulleeksi, niin sivultani syöksyivät Rouva Kukka ja Rouva Myyjä perässään huutaen: ”Tässä kaupassa ei oteta asiakasta vastaan multaiset kumikäsineet kädessä. Mene takaisin työhösi!” (Myöhemmin näin kuvan, jossa Rouva Kukan sukulaistyttö poseerasi mainitut käsineet kädessään internetkuvassa)
Katselin hämmästyneenä Rouvan kääntymistä asiakkaan puoleen makeillen ja mairitellen: ”Anteeksi, anteeksi. En ymmärrä, miten ne meille lähettivät tuommoisen tommelin avuksi. Miten voin palvella teitä, rouva?”
Ja kiitokseksi Rouva Asiakas nauroi makeasti. Rouva Myyjä katseli tilannetta silmät sisäänpäin kääntyneenä, kireä hymy huulillaan.
Minä peräännyin hämilläni ja häpeissäni takahuoneeseen. – – - siis todellakin! Rouvahan sanoi “meille lähettivät”, koululta siis. Eli Rouva Kukka oli pyytänyt puutarhakoululta minut lähetettäväksi, sillä tietojeni mukaan ketään muuta ei pyydett, vaikka luokallani oli erittäin taitavia sitojia, eikä minulla ollut kukkakauppa -työstä lainkaan kokemusta!!!!.
Seuraavana päivänä kauppaan tuli nuori nainen, joka esittäytyi olevansa paikallisradion Anneli-toimittaja. Hän halusi tehdä minusta suorana lähetyksenä lähetettävän haastattelun. Aiheena oli ”Kiireapulaisena kukkakaupassa.”
Arvelin selviäväni haastattelusta, koska vierelläni seisoi alan ammattilaisia, jolta voisin tiukan paikan tullen kysyä apua vastauksiini. Rouva Toimittajan levitellessä mikrofonejansa pöydälle Rouva Kukka parahti kovalla äänellä: ”Miten ne tuommosen tommelin valitsivat haastateltavaksi!” Ja Rouva Toimittaja nauroi makeasti.
Rouva Toimittajan kysymykset olivat hyvin vaikeita, sillä kaikki pyrkivät paljastamaan, millainen työilmapiiri kaupassa oli ja mitä ajattelin työpaikasta. Koska en vielä silloin ollut valmis häpäisemään ketään julkisesti ja koska ajattelin Rouva Kukan olevan stressistä puolisairas, päätin vastata niin ympäripyöreästi kuin ikinä pystyin.
Palattuani koululle iltapäivällä, kurssitoverini huusivat yhteen ääneen: ”Haastattelu meni ihan hyvin.” Hämmennyin, sillä en tiennyt heidän osanneen kuunnella haastattelua. Paulan mielestä minusta olisi tullut hyvä poliitikko, koska vastaukseni saattoi ymmärtää ihan miten halusi. En osannut kysellä silloin mitään, mutta nyt kyselen. Mm.:
- - onko mahdollista, että koko haastattelua ei julkistettu missään muodossa? Että haastattelu oli pelkkä bluffi, tarkoituksena häpäistä. Kostoisku torjuttuani OulunTopi -vedätyksen. Mikä osuus siinä tapauksessa oli perhe-P:llä?
- – – uskaltaako kukaan kurssitovereistani koskaan kommentoida tapausta rehellisesti vai onko juttu sitä tasoa, että heidän on parempi olla hiljaa? Myös kämppistini Leenan?
- – – mikäli haastattelu todella päästettiin eetteriin, oliko tarkoitus osoittaa hölmöyteni? Häpäisemällä työnantajani julkisesti, olisin voinut saada kunnianloukkaussyytteen? Vai olisiko Rouva Kukka jonkun mielestä todella ansainnut julkisen häpäisyn?
Käden veneluun murtuminen
En muista syytä, miksi PV ja Hiltu halusivat mukaansa laskiaismäkeen. Sinne sitä kuitenkin mentiin ja heti eka laskun jälkeen tunsin peukaloni vioittuneen laitettuani käteni takamusteni alle pehmittämään tömähdystä. En puhunut asiasta mitään, mutta olin kai vähän hömistyneen näköinen, sillä PV oli jäänyt tuijottamaan minua. Totesikin jotakin, naurahti ja läksimme lähes saman tien pois.
Sinä iltana PV ja Hiltu tavoistaan poiketen jäivät asuntolamme olohuoneeseen iltaa istumaan. Uutisten aikaan kipu peukalossani oli äytynyt kestämättömäksi. PV kysyi vaisusti hymyillen sattuiko siihen. Selitin tilanteen ja saman tien lähdettiinkin PVn vaalean vihreällä Saabilla (olisko Saabisti-klubi takana?) Ouluun lääkäriin. Odotushuoneessa olin pyörtyä kivusta, mutta kestin muistellen kuvauksia kidutusten uhreista. Laitoin rimani aika ylös, vai? Vaiko juuri sille tasolle, mitä tapahtuma oikeasti oli?
Lääkäri otti vastaan joskus keskiyön tietämissä kipsaten käden kevyesti kyynärvarren alapuolelle, kuten nykyisin näytetään tehtävän. Parin viikon kuluttua kipsauksen tarkistanut lääkäri vihoitteli, että murtuma oli kipsattu väärin. Hän taiteili koko käden olkavartta myöten kipsiin ja kannon luomusta kantositeessä koko loppu kevään. Se ei kuitenkaan estänyt osallistumasta kokeisiin, sillä rakensin kynästäni niin paksun, että saatoin kirjoittaa kädellä harakanvarpaita. Kirjanpidon opetta Härkönen antoi yhden lisäpisteen pelkästä sisusta osallistua kokeeseen. Olisin läpäissyt kokeen ja koulun kaikesta runtelusta huolimatta. – – – “RUNTELU” on muuten se sana, joka parhaiten kuvaa kohtelua, jonka kohteeksi jouduin.
Selvitin koulun normaalisti ja käsi parani hyvin kesään mennessä. Eikä ole sen jälkeen juurikaan vihoitellut, vaikka murtunut kohta oli vaikeasti parantuvaksi mielletty veneluu. Saattoi toki olla, että työni puutarhassa edesauttoi parantumista. Sormen liikuttelu ja voimailu lisäsi verenkiertoa, jolloin parantuminen edistyi. Tai sitten koko hommeli oli jotain muuta.
Saattoihan olla niinkin, että kipsi-leikittelyllä yritettiin estää koulun loppuun vienti? Että jokin laukaalaistaho oli ottanut tavoitteekseen saattaa minut pois puutarha-alalta, jotta en suotta kilpailisi joistakin paikoista, joihin en itse edes ollut hakeutumassa? Tai halutiin täyttää äidin toive saada minut hoito-alalle, jolle en sovellu, en alkuunkaan.
Kyllä myönnän itsekin, että haen vähän kaukaa syntipukkeja. Kuitenkin mietin niinkin julmaa mahdollisuutta, kuin että upseeri -Pn porukan tiedettiin olevan niin armoton kostossaan, ettei OTopin narrausporukka uskaltanut tunnustaa minun olleen uhri.
Se, joka OTopilta jotakin varasti ja/tai usutti teatterinäytelmään mukaan, pelkäsi koston lankeavan itsensä ylle. Ja sitä hän ei olisi kestänyt. Oli helpomman tuntuista yrittää saada minut äidin peräkamariin suojaan armottomalta maailmalta, -ko? Näinkö?
EHKÄ NARRAAJA JOPA PELASTI HENKENSÄ TEKEMÄLLÄ MINUT SYYLLISEKSI? Tässä tapauksessa myötätuntoni on Narraajan puolella ja toivon jonkun vetävän Rouva Kukan perheineen valokeilaan.
Miten OulunTopi tarina jatkui 80-luvulla?
Mahdollinen käännekohta on ollut Storckovius -suvun sukukokous Laukaassa.
Liekö mahdollista, että sukukokouksessa löytyi yhteyksiä Lammen perheeseen?
Grönholm, Lundahl, Valtonen… Brewster-lentäjät.
Alkoiko salaseuranta omaisteni luvalla, ehkä jopa väärentäen terveys- tai sairaustodistuksiani?
